Munausten ja katastrofien päivä

Tänään on ollut huono päivä. Ei, vaan eilen. Kello onkin jo noin paljon. Kuitenkin, tietokoneeni kovalevy sanoi itsensä irti. Puhuin koneelleni kauniisti, paijasin sitä ja lopulta jopa sorruin itkunsekaiseen aneluun. Mutta ei se enää käynnistynyt. Ensin tuli tyhjä olo. Sitten paniikki. Kaikki se työ, kaikki poissa. Ja kaikki se tuleva työ! Miten ihmeessä selviän meneillään olevista festareista ilman konettani? Hassultahan se kuulostaa, mutta kun valokuvaajan tietokone menee rikki, se on melkein yhtä paha asia, kuin jos kamera tilttaisi.
Alkujärkytyksen jälkeen alkoi puhelinralli. Onneksi minulla on kaksi isoveljeä. Toinen mac-asiantuntija ja toinen yleisnero. Pettymyksekseni ainoa neuvo jonka velisektorilta sain, oli soittaa machuoltoon. Seuraava puhelu suuntautui siis Kamppiin. Langan toisessa päässä mac-täti käski minun ehdottomasti olla koskematta mihinkään, jos haluan kovalevyltä vielä jotain pelastaa.
Rakas koneeni lähtee pian viimeiselle matkalleen Ruoholahdenkadulle Helsinkiin.

Rakas kone. Ystävä. Jää hyvästi. Kiitos kaikesta. Anteeksi jos olen joskus syönyt voileipää päälläsi ja vienyt sinut liian kylmiin ja kosteisiin paikkoihin. Olit korvaamaton.

Seuraavaksi tietenkin mietin, kuinka korvaan tämän korvaamattoman koneen. Äidillä on läppäri. Sylimikro sanan todellisessa merkityksessä. Kultainen äitini antoi sympaattisen sylimikronsa minulle lainaan Kamarimusiikkiviikon ajaksi. Palaset alkoivat todenteolla loksahdella paikoilleen, kun muistin että minulla on kotona asentamaton Photoshop. Ehkä tästä selvittäisiin.

Palaset alkoivat loksahdella pois paikoiltaan, kun aloin illalla käsitellä kuvia. Kalibrointi. Se tapahtuu huomenna.

Tietokone-shown ja kuvaamisen välissä ehdin pyörähtää galleriassa ripustamassa uuden satsin kuvia. Idalle ja minulle oli sovittu radiohaastattelu iltapäivälle. Soitin Idalle aikaisemmin, että en ehdi katastrofaalisen tilanteen takia paikalle, joten hän joutuisi hoitamaan homman kotiin yksinään. Kuitenkin kävi niin (epä)onnekkaasti, että haastattelija Raila Paavola oli vielä paikalla haastattelemassa Idaa minun saapuessani. Minäkin jouduin siis tenttiin. Kyllä, tentiltä se tuntui, eikä mukavalta rupattelulta. Raila hoiti asiansa ammattitaidolla, mutta minä munasin itseni täysin. Menin jumiin. Voitte kuunnella munaukseni torstaina klo: 11.40. Yle Radio Keskipohjanmaalta. Tai kuunnelkaa se Idan osio ja sulkekaa radio sen jälkeen. Ei siitä sen enempää.

Tässä vielä yöpalaksi pari kuvaa galleriasta.

Hyvää yötä.