Duomio studiossa

Duomio, eli minä ja mieheni Jouni on jatkanut musiikin parissa ensimmäisen Yhdessä ja vapaana- sinkun jälkeen.
Uusi biisi, vaikea lapsemme on laitettu kuriin studiossa ja on pian valmis lähtemään maailmalle.
Tässäpä terveisemme studiolta tammi-helmikuulta.

Pahoitteluni hiljaisuudesta blogin puolella. Elämä vie kaiken aikani.

Jatketaan

Kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään, meni joulu ja tuli uusi vuosi, tekisi uuden postauksen äärellä heittää kehiin syvällisiä ajatuksia jatkamisesta ja uuden luomisesta. Alla olevasta kuvasta voisi kaivaa esiin symboliikkaa eri sfääreistä, tutuilta taajuuksilta. Ehkä se on toukka, joka kuorituu? Ilmassa taitaa olla odotusta, jotain kaunista on luvassa.

Nyt, kun kuorin itseäni hyvinkin konkreettisesti, odotan vain, että pääsen taas töihin. Taidan olla terve.

Jatketaan.

Hyvää jatkunutta vuotta 2013!

Suuri askel

Kuvitelkaa, että nousisitte ensimmäistä kertaa omin voimin kurkistamaan ikkunasta ulkomaailmaan.
Kyllä sellaisen ponnistuksen ja mullistuksen jälkeen maistuisi päiväunet.

Yllätyksiä ja salaisuuksia

Ensin oli syksy. Sitten tuli talvi. 

Ajattelin, että olisi hyvä päivittää tätä sivustoa ennen kuin kevät pääsee yllättämään. 

Tässä kuva syksystä.

Ja tässä kuva talvesta.

On tässä muitakin kuvia tullut otettua. Töitä on kiva tehdä, mutta toisinaan olisi mukavaa, jos olisi enemmän aikaa ommella mekkoja, soittaa pianoa ja vetkuilla tuntikausia lasten kanssa.

Paineen ja stressin alla olen yllättäen saanut aikaiseksi jotain ihan uutta. Pian paljastan/paljastamme mistä on kyse.
Oikeaa hetkeä odotellessa taidan jännittää itseni solmuun.

Hetkiä kiireen keskellä

Hyvä päivä

Juttelin kuulevan korvaparin kanssa elämästäni, elämänkaaresta ja sateenkaarista. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin kevyemmin kantamuksin.
Kikatus alkoi, kun huomasin pellon yllä täydellisen sateenkaaren. Minun elämäni kaari. Ainakin yhtä kaunis.

Tästä se lähtee

Dagens

Dagens syli.

Dagens herkku.

Dagens ilme.

Dagens pää.

Dagens kimppu.

Dagens outfit.

Ja dagens mieli: kertakaikkisen kiitollinen.
Hirveästi kysymyksiä myllää mielessä.
Miksi juuri minä olen saanut kaiken tämän onnen? Voisinko tyytyä vähempään? Osaanko arvostaa tarpeeksi oikeita asioita? Miten minä voisin tehdä maailmasta paremman, antaa osan onnestani jollekin, joka sitä tarvitsisi?

Hämmentävä kiitollisuuden ja huonon omatunnon ristitulitus. Maailmantuska kohtaa onnen.

Kuvien ja tekstin välinen punainen lanka taisi kadota jonnekin ristituleen.

Juhannuskimppu

Saanko esitellä; uusi suosikkikukkakimppuni.

Ensin se näyttää tältä.

Mutta muutaman päivän kuluttua se näyttääkin tältä.
Niin tavallinen. Niin kaunis.

Sateenkaari

En ole koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista, kuin eilen puolenyön aikaan taivaalle ilmestynyt sateenkaari. Tytärkin piti herättää katsomaan tuota ainutlaatuista kaunokaista.

Olen vahvasti sitä mieltä, että näistä luonnon upeista ilmiöistä ei kyllä pitäisi ottaa kuvia, sillä kuvissa ne latistuvat ja itse reaaliaikainen kokemus saattaa salakavalasti valua sormien välistä.
Tätä kaarta en voinut kamerani kanssa kuitenkaan ohittaa.
Turha varmaan edes sanoa, että livenä sateenkaari oli valtava ja täydellinen. Sen värit olivat uskomattoman kirkkaat.
Tämä kuva ei päästä kaarta oikeuksiinsa, mutta meille jäi muisto tuosta kauniista puolituntisesta, jonka saimme viettää sateenkaarta ihaillen.

Paperit

Kädet täristen avasin viime viikolla Muotsikasta lähetettyä kirjekuorta. Uskoin, että kuoresta paljastuu kirje, jossa pyydetään ottamaan yhteyttä kansliaan rästiin jääneiden kurssien suorittamisen tiimoilta, kerrottaisiin seuraavat valmistumispäivät ja niin edelleen. 

Riemunkiljahdus ja onnenkyynelhän sieltä sitten tulvahtivat, kun silmiini osui seuraava präntti: 

Ulla Tuulia Nikula

on suorittanut

Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto

Medianomi (AMK)

Viestinnän koulutusohjelma

31. toukokuuta 2012

Minä hitto soikoon tein sen! Opiskelu kesti kuin kestikin talon rakentamisen, kahden lapsen hankkimisen ja sen älyttömän 500 kilometrin välimatkan. Ja vaikka minkä muun. 

Nyt toivotankin sitten tervetulleeksi tulevaisuuden ja vapauden. 

Tästä on hyvä jatkaa.

Heippa ja kiitos, Lahti ja Muotsikka!

Tuliaisia

Enpäs mene nukkumaan!

Venus hukassa

Viime yönä nähtiin taivaalla harvinainen ilmiö. Venus kulki Auringon yli. 

Illalla haettiin karjaladosta hitsauskypärä Auringon tarkkailua varten ja kellot laitettiin herättämään klo: 5.30. Pilvisyystilannekin näytti lupaavalta aamuyön suhteen.

Kun saavuin pellon reunaan klo: 5.35, oli Aurinko ilmeisesti minuutti sitten hävinnyt etelästä vyörynneen pilvimassan alle. Odotin lehmänkakalle haisevan kypärän sisällä 45 minuuttia, jos sopiva pilvirako osuisi Auringon ja Venuksen kohdalle.  

Odotin turhaan. 

Vuonna 2117 uusi yritys. Silloin täytyy kai vain lähteä ulkomaille asti ilmiötä ihastelemaan.

Ulla-manikyyri, osa 2

Huh huh. Olen selkeästi noussut ihmisenä uudelle tasolle.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Itseasiassa se taisi juuri alkaa.

Nukkuvat nuput

Ja yhteinen koreografia.

Terassilla

Nikulassa on terassikausi alkanut. Kukkia on laitettu, kalusteita putsattu ja riippukeinuakin yritettiin tätivoimin kiinnittää. Mies kylläkin vielä tänäkin aamuna töihin lähtiessään muistutti: "älä Ulla sitten yritä asentaa ainakaan mitään isoa". 

Pöh, kyllä me naisetkin osataan. Kunhan tiedetään missä kohtaa seinässä menee tukipuu. 

Eheiden seinäpintojen puuttuminen tekee terassin sisustamisesta yllättävän vaikeaa (nyt ei enää puhuta riippukeinun ripustamisesta). 

Meitä on siunattu jumalattoman suurella terassilla ja sen täyttäminen huolettoman kodikkaaksi on haastavaa. Omasta tyylistäkin olisi kiva pitää kiinni. 

Tällä hetkellä terassilta löytyy kuitenkin kaikki olennainen; ruokapöytä, lasten keinu, pari löhöilypaikkaa ja ne pari kukkaa. On myös tilaa leikkiä, ajaa kolmipyöräisellä tai potkumopolla, tehdä kuperkeikkoja ja askarrella. 

Seurakin on kohdillaan. Eihän tässä voi muuta kuin viihtyä.

LempiTanssi, osa 2

Ja LempiNaiset.

Jymyn jokavuotinen kevätspektaakkeli käytiin taas läpi helatorstaina. Tanssiryhmä Uusi, nykyiseltä nimeltään LempiTanssi, esitti Elina Salmen koreografian Sinä, sinä, sinä, sinä, joka kertoo hiuksianostattavan tarinan narsistista ja narsistin uhr(e)ista.
Minä en vielä kyennyt kapuamaan lavalle vasta-aukaistun vatsani takia, mutta yritän parhaani mukaan olla tanssikunnossa Tanssitorstain koittaessa. Onhan tämä kertakaikkisen tuskastuttavaa vain katsoa vierestä, kun toiset saavat tanssia sydämensä kyllyydestä ja sielunsa syövereistä.

Loppuun vielä Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos LempiTanssi-ystäväni tästä rakkaasta elämäni osa-alueesta!

Ja suurin niistä on rakkaus

Äidinrakkaus.

Ulla-manikyyri

Olen kauneusasioissa armoton tohelo ja laiskamato. Kynnet minulla on usein lakattuna, mutta kynsilakanpoistoainetta en ole käyttänyt aikoihin. Yleensä odotan, että vanha lakka rapistuu ajan myötä pois ja sitten laitan tilalle uuden.
Kärsineestä ja repaleisesta lakkauksesta käytetään ystäväpiirissäni nimitystä "Ulla-manikyyri". Olen vedonnut siihen, että olen kahden pienen lapsen äiti ja käsien pitää olla aina käyttövalmiudessa, joten lakkaus ei onnistu muulloin kuin lasten nukkuessa. Ja koska olen kauneustohelo ja laiskamato, en lasten nukkuessa yleensä jaksa panostaa manikyyriini.
Eilen illan jo kääntyessä yöhön sain itselleni epäominaisen päähänpiston. Lopputulos näkyy alla kuvassa.

Poistin siis vanhat lakat, laitoin tilalle uuden ja värkkäilin vielä teippien kanssa.
Sanotaanko, että kynnet eivät ole ikinä tuottaneet minussa näin voimakkaita tunteita. Ne ovat ihanat!