Réveiller

Duomiomme julkaisi viime perjantaina uuden sinkun nimeltään Réveiller.
Tiivistettynä Réveiller kertoo unessa elämisen helppoudesta ja autuaaksi tekevästä pinnallisuudesta.
Tällä kertaa biisi sai kaverikseen videon. Video on omaa käsialaa, kuten valokuvat ja kansigrafiikatkin.

Tässä siis Réveiller, olkaa hyvät!
Videolla maailmantuskina tanssivat Elina Salmi ja Anni Paalanen. Kiitos vielä kaunoille.

Tanssiva tikka

Tikat tekevät paluun toisensa jälkeen. Aina Elinan toiveesta.
Yllä Elinalle tekemäni synttärikuva.
Onnea, rakas tikka-nainen!

LempiTanssi, osa 2

Ja LempiNaiset.

Jymyn jokavuotinen kevätspektaakkeli käytiin taas läpi helatorstaina. Tanssiryhmä Uusi, nykyiseltä nimeltään LempiTanssi, esitti Elina Salmen koreografian Sinä, sinä, sinä, sinä, joka kertoo hiuksianostattavan tarinan narsistista ja narsistin uhr(e)ista.
Minä en vielä kyennyt kapuamaan lavalle vasta-aukaistun vatsani takia, mutta yritän parhaani mukaan olla tanssikunnossa Tanssitorstain koittaessa. Onhan tämä kertakaikkisen tuskastuttavaa vain katsoa vierestä, kun toiset saavat tanssia sydämensä kyllyydestä ja sielunsa syövereistä.

Loppuun vielä Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos LempiTanssi-ystäväni tästä rakkaasta elämäni osa-alueesta!

LempiTanssi

Ja LempiElina.

Entisen elämän jäähyväisjuhlat

Muutokset ja luopumiset saivat silmäni kostumaan lauantaina useamman kerran. Sielujen sympatiaa ja ymmärrystä ylitse rajojen.
Joskus sitä vain toivoisi, että kaikki pysyisi hievahtamatta, ennallaan.

Kiitos Anni ja Ellu!

Muuten kuuluu poks

"Kulttuurin keinoin barrikadeilla", kirjoittaa Anne Saarikettu tämän päivän Keskipohjanmaassa. Upea juttu, että opiskelijoiden tempaus taideopetuksen puolesta kiinnitti myös median huomion.

Tajusin tuossa, että jos opiskelupaikkoja oltaisiin seitsemän vuotta sitten vähennetty 41%:lla, en olisi minäkään välttämättä saanut koulutustani. Mitä minä sitten tekisin? Ainakin olisin onneton ja turhautunut. 

Pikku tyttöni aina joskus käskee minun olla laulamatta. Tuolloin vastaan että "äidin on pakko, muuten kuuluu poks". Sama juttu on kaiken luomisen ja itseilmaisun kanssa. Muuten kuuluu poks. 

Vaikka taiteen tekeminen on tietenkin tärkeää taiteilijalle itselleen, ei pidä unohtaa taiteen tärkeyttä koko yhteiskunnalle. En jaksanut edellisessä kirjoituksessa edes aloittaa tätä aihetta, sillä pidän sitä itsestäänselvyytenä. Keskipohjanmaan jutussa teatteri-ilmaisun opiskelija Miia Säppi kuitenkin asiallisesti muistuttaa, kuinka hänenkin ammattinimikkeensä pitää sisällään myös hyvinvoinnin moniosaajan. "Koulutukseen liittyy paljon osallistavaa teatteria päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa, maahanmuuttajatyössä sekä peruskoulussa", kirjoittaa Saarikettu. Yleensä taiteella on siis tarkoituksensa ja kohteensa. Ja usein myös hyötynsä.

Kuva: Clas-Olav Slotte

Kuvassa meidän Pihla-tyttö, Elina Salmi sekä minä synnyttämässä Anni Paalasta.

Keho

Otsikko oli ensin "Kauniita alastomia naisia", mutta vaihdoin sen. Kuvissa on enemminkin lumoavia kehoja. Vaikka kuvattavat olivatkin naisia, alastomia ja ehdottoman kauniita, niin kaikki nuo sanat peräkkäin vievät ajatukset erotiikan rajan tuolle puolen. Me halusimme näihin kuviin voimaa, todellisuutta ja suoruutta. Ei siloteltua hehkeyttä.

Elina Salmi, Anni Paalanen ja Mari Pitkänen parantavat kaamosmasennuksemme ensi vuoden Talviharmonikka-festareilla fyysisen teatterin merkeissä.

Tässä valmis promokuva. Kuvan saa suuremmaksi klickaamalla.

Norsunluunokkainen tikka

Kerroin jokin aika sitten mystisistä tikka-kuvauksista Ellu Myyn ja Satu-tikan kanssa. Nyt sain viimein Ellulta eli ylipomolta luvan avautua asiasta lisää.

Ellu eli Elina Salmi työstää tällä hetkellä omaa ohjaustaan koulussaan ammattikorkean teatteri-ilmaisun ohjaaja-linjalla. Tekstiksi Ellu eli pikkusisko valitsi Terhi Kokkosen moniuloitteisen näytelmän Norsunluunokkainen tikka. Teksti on amatöörin silmin ohjaajan unelma. Aiheen voi käsittää myös hyvin konkreettisesti, mutta mielestäni tekstin voima piilee metaforissa. Tällöin ohjaaja voi rakentaa näytelmän visuaalisesti täysin sen mukaan, miten hän tekstin tulkitsee.
Tärkeitä teemoja Norsunluunokkaisessa tikassa ovat vapaus, luonto ja luonnon tuhoavat ihmiset, sekä klassikko; onneton rakkaus.

Kävin eilen kuvaamassa Satu-tikkaa julistetta varten. Alan olla aika vakuuttunut siitä, että Satu on Kokkolan kauneimpia ihmisiä. Ja ehdottomasti paras tikka!

Ohjaaja-Ellu korjailee tikan pyrstöä. Tikka keskittyy olemaan hyljätty ja tuima.

Ellu eli söpönapa on ehkä nöyrin ohjaaja mitä olen tavannut. Kun kuvailimme tikkaa, Ellu eli ankkasuu kysyi, saako hän ehdottaa tikalle eri asentoa. Ei ohjaajan tarvitsisi kysyä lupaa ohjaamiseen! Eivätkö ohjaajat ole yleensä ihmisjyriä, jotka runnovat näkemyksensä läpi keinolla millä hyvänsä? Kiltteys kyllä tehoaa ainakin minuun paremmin ja sulattaa samalla sydämet.

Kiltit taiteilijat.

Satu-tikka ja bongari.

Tässä vielä valmis juliste!

Näytelmässä on nähtävissä myös minun tekemäni videopätkät. Odotan innolla lopputulosta! Menkää katsomaan Norsunluunokkainen tikka! Siitä tulee hieno, Ellu eli vastavoimakas osaa ja kykenee!