Korppi

Korppi on painajainen. Se on kauhukertomus ja huikea visuaalinen elämys.

Korppi on Anni. Anni on maailman upein Korppi.

Tiedot esityksestä kuvien alla.

”Once upon a midnight dreary…”

Edgar Allan Poen runo Korppi (The Raven) oli oman aikansa kauhutarina. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1845 ja tänä keväänä, melkein 200 vuotta myöhemmin, se herätetään jälleen eloon.


Korppi kertoo meille fyysisen teatterin kautta tarinan menetyksestä, menneisyyden kaiusta ja irtipäästämisen vaikeudesta. Korppi on esitys, joka on kuin runo itsessään.

----------

Edgar Allan Poe’s poem The Raven was a true horror story in its time. It was first published in 1845 and this spring, almost 200 years later, it will be reborn.

Korppi tells us a story about loss, echoes of the past and the struggle of letting go through physical theatre. Korppi is like a poem in itself.


”Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing,
Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before;
But the silence was unbroken, and the darkness gave no token,
And the only word there spoken was the whispered word, `Lenore!'
This I whispered, and an echo murmured back the word, `Lenore!'
Merely this and nothing more.”


Ohjaus: Jennifer Markin
Esiintyjät: Mirka Marjakangas ja Anni Paalanen
Musiikki: Juha-Matti Katajamäki
Graafikko: Niina Perander

ESITYKSET
pe 18.5. klo 19 Ensi-ilta
la 19.5. klo 14
su 20.5. klo 19
ti 22.5. klo 19
ke 23.5. klo 19

Studioteatteri Reaktio, Pitkänsillankatu 45, 67100 Kokkola

Kesto: n. 30 min

LIPUT: 5/3 e

Lipunvaraukset ja lisätietoa: poe.korppi@gmail.com tai 040 849 6214

Esitys on Jennifer Markinin ja Anni Paalasen opinnäytetöiden taiteellinen osuus (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Esittävä taide)

Muuten kuuluu poks

"Kulttuurin keinoin barrikadeilla", kirjoittaa Anne Saarikettu tämän päivän Keskipohjanmaassa. Upea juttu, että opiskelijoiden tempaus taideopetuksen puolesta kiinnitti myös median huomion.

Tajusin tuossa, että jos opiskelupaikkoja oltaisiin seitsemän vuotta sitten vähennetty 41%:lla, en olisi minäkään välttämättä saanut koulutustani. Mitä minä sitten tekisin? Ainakin olisin onneton ja turhautunut. 

Pikku tyttöni aina joskus käskee minun olla laulamatta. Tuolloin vastaan että "äidin on pakko, muuten kuuluu poks". Sama juttu on kaiken luomisen ja itseilmaisun kanssa. Muuten kuuluu poks. 

Vaikka taiteen tekeminen on tietenkin tärkeää taiteilijalle itselleen, ei pidä unohtaa taiteen tärkeyttä koko yhteiskunnalle. En jaksanut edellisessä kirjoituksessa edes aloittaa tätä aihetta, sillä pidän sitä itsestäänselvyytenä. Keskipohjanmaan jutussa teatteri-ilmaisun opiskelija Miia Säppi kuitenkin asiallisesti muistuttaa, kuinka hänenkin ammattinimikkeensä pitää sisällään myös hyvinvoinnin moniosaajan. "Koulutukseen liittyy paljon osallistavaa teatteria päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa, maahanmuuttajatyössä sekä peruskoulussa", kirjoittaa Saarikettu. Yleensä taiteella on siis tarkoituksensa ja kohteensa. Ja usein myös hyötynsä.

Kuva: Clas-Olav Slotte

Kuvassa meidän Pihla-tyttö, Elina Salmi sekä minä synnyttämässä Anni Paalasta.

The "earth" without "art" is just "eh"

Opetusministeriö on tehnyt ehdotuksen kulttuurialan opiskelun aloituspaikkojen leikkaamisesta. Nyt puhutaan valtavan suuresta 41%:n leikkauksesta. Valtioneuvosto päättää koulutuksen kehittämissuunnitelmasta ensi kuussa.

Systeemi, johon ihminen on itsensä sitonut on mahdoton oravanpyörä. Tuottaa tulisi jatkuvasti lisää ja talouden tulisi kasvaa. Taiteilijat ovat tässä systeemissä tietenkin riippakiviä. Taiteilijat eivät tuota valtiolle ja jotkut taiteilijat elävät pelkillä verorahoilla. Niinpä talouden ollessa nykyisessä jamassa tietenkin vähennetään taiteilijoiden määrää. Tehdään niistä hihhuleista hyödyllisiä.

Kun systeemi joskus murenee ja maapallon sietokyky ylittyy, uskon että jollain tulee taiteilijoita ikävä.
Mielestäni taiteella voitaisiin auttaa jo tämän hetkistä tilannetta. En allekirjoita iskulausetta "älä ruoki lamaa" (eli kuluta, kuluta, kuluta!), mutta iskulauseen ohjetta voisi noudattaa kuluttamalla kulttuuriin.
Jospa jättäisimme ne epäeettisimmät ostokset kauppaan ja menisimme vaikka teatteriin?

Olen valtavan onnellinen, että opetusministeriön ehdotus on synnyttänyt ihmisissä vastareaktion. Mielenosoitus aloituspaikkojen leikkauksia vastaan järjestetään Helsingissä 18. marraskuuta.
Myöskin Kokkolan seudulla opiskelijat ovat nousseet vastarintaan. Keski-Pohjanmaan AMK:n musiikin ja esittävän taiteen opiskelijat ovat järjestäneet tapahtuman kulttuuriopetuksen puolesta. Kauppakeskus Chydeniassa nähdään tanssia ja performanssia sekä kuullaan musiikkia vielä tulevana perjantaina ja lauantaina. Tänään keskiviikkona Chydeniassa oli ohjelmaa klo: 15.00-18.00.
Tapahtumalla halutaan avoimesti näyttää mitä koulussa tehdään. Esitysten ohessa kerätään nimiä adressiin taideopetuksen puolesta ja varoja mielenosoitusmatkalle.

Minä kannan korteni kekoon tanssimalla Tanssiryhmä Uudessa. Esitämme Uuden kanssa Chydeniassa Pukumiehen ja Clas Ohlssonin liukuportaiden välissä demon uudesta koreografiastamme. Ryhmämme kolme jäsentä opiskelevat Kokkolassa teatteri-ilmaisun ohjaajiksi, joten Uuden osallistuminen tempaukseen oli perusteltua. Voisin kyllä tanssia hyvän asian puolesta milloin tahansa.

Kulttuurisoturi tanssivalmiudessa.

Tässä vielä Chydenia-tempauksen ohjelma ja aikataulu. Menkää paikalle ihmettelemään ja tukekaa kulttuurin tulevaisuutta!

Ke n. klo 15 - 15.45 Tanssiryhmä Uusi - demo
klo 16 - 16.40 Taiteen esto -performanssi
klo 16.50 - 17.30 Duo Anna & Matti
klo 17.30 - 18.00 Duo Jukka & Julia

Pe klo 17.00 Tanssiryhmä Uusi - demo
klo 17.30 Kevään herääminen - kohtaus näytelmästä

La klo 13.00 Performanssi
klo 13.30 Kansanmusiikkia
klo 14.00 Kevään herääminen - kohtaus näytelmästä