Terassilla

Nikulassa on terassikausi alkanut. Kukkia on laitettu, kalusteita putsattu ja riippukeinuakin yritettiin tätivoimin kiinnittää. Mies kylläkin vielä tänäkin aamuna töihin lähtiessään muistutti: "älä Ulla sitten yritä asentaa ainakaan mitään isoa". 

Pöh, kyllä me naisetkin osataan. Kunhan tiedetään missä kohtaa seinässä menee tukipuu. 

Eheiden seinäpintojen puuttuminen tekee terassin sisustamisesta yllättävän vaikeaa (nyt ei enää puhuta riippukeinun ripustamisesta). 

Meitä on siunattu jumalattoman suurella terassilla ja sen täyttäminen huolettoman kodikkaaksi on haastavaa. Omasta tyylistäkin olisi kiva pitää kiinni. 

Tällä hetkellä terassilta löytyy kuitenkin kaikki olennainen; ruokapöytä, lasten keinu, pari löhöilypaikkaa ja ne pari kukkaa. On myös tilaa leikkiä, ajaa kolmipyöräisellä tai potkumopolla, tehdä kuperkeikkoja ja askarrella. 

Seurakin on kohdillaan. Eihän tässä voi muuta kuin viihtyä.

Käytännöllistä

Hankimme keittiön roskiskaappiin uudet ovet. Edellinen toteutus oli fiasko. Viimein systeemi toimii. Roskat pysyvät nyt korissansa, eivätkä vyöry karkuteille. 

Uusi musta mattapintainen ovi toimii myös aika kivasti kiiltävän valkoisen kanssa.

Keittiönpöytä on ollut toinen ongelmakohta kodissamme (ihan kuin niitä olisi vain kaksi). Pöydän pinta on maalattu muutamaan otteeseen, sillä jämähtäneiden puurotahrojen raaputtaminen irti pöydästä jättää ikävä kyllä jälkensä. 

Viimein löysin ratkaisun vahakangasliinasta. Kangas on hyvin epävahakangasmainen ja kevyt. 

Ja Marimekkoa, tietenkin. Rakkaussuhteemme jatkuu edelleen. 

Mätsäsin tuolit pöytäliinaan Metropoli-kankaalla.

Loppuun käytännöllisyyden vastakaiuksi silkkaa kauneutta. Kirppispäivänä ostin ystäväni kotikirppikseltä Marimekon taidekankaan, josta tuunasin lastenhuoneeseen verhon. 

"Se on upea!" huokaisi huoneen omistaja. Olen täysin samaa mieltä.

Luumu

Tuli taas maalattua yksi ovi lisää. Aikamoinen trio, vai mitä?

Iloinen seinä

Olohuoneen romukollaasi tuli valmiiksi jo viime vuoden puolella, mutta vasta nyt alkoi olla tarpeeksi valoa sen kuvaamiseen. 

Seinältä löytyy mm. venäläinen kello 1800-luvulta, ruudinhajuinen puulaatikko, puinen kengänlesti sekä muistoja korttien ja piirustusten muodossa. Suosikkini on kuva mieheni käsistä, jotka hän piirsi kouluvihkoonsa 80-luvun puolivälissä.

Tämä seinä tekee minut iloiseksi.

Romua seinillä

Kolmen vuoden ajan olen haaveillut romukollaasista olkkarin seinällä. Onneksi taloudessamme asuu edes yksi aloitekykyinen ihminen (se en ole minä).
Saimme siis kolmen vuoden haaveilun jälkeen viimein tartuttua vasaraan. Kollaasi on vielä kesken, mutta alkaa hiljalleen hahmoittua.

Seinältä löytyy tällä hetkellä muistoboksin aarteista kyhättyjä tauluja, vanha puinen lesti, ikivanha puulaatikko ja tolokuttoman vanha mittakauhamikälie.

Lisäsimme hieman "uutta" romua myös pianon päälle. Kauniit kehykset löytyvät kiikkututan vintiltä, kuten muutkin romut.

Ei muuta asiaa. Nyt takaisin taidehistorian pariin.
Romuhamsteri kuittaa.

Korkea kollaasi

Keittiön kuvakollaasi kasvoi eilen ennen puoltayötä metrin kohti korkeuksia. Ylimmät kuvat ovat katon rajassa lähellä kolmea metriä. Tykkään.

Uudet vanhukset

Tässä sängyssä minäkin nukuin pienenä.
Se haisee vielä vähän perunakellarille, mutta uutta omistajaa tämä ei tunnu haittaavan.

Siro kaunotar kiikkututan vintiltä. Ampiaispesä sisuksista pois ja tuoli käyttöön.

Tämä ikivanha polle on kauneinta mitä tällä hetkellä tiedän.

Tarjotinvanhus pääsee seinälle. Artsuu kamaa.

Ei taida tämä mainostaulukaan kovin uusi olla.

Uusi maja

Aikainen aamu

Ei sitä aina tarvitse aamuviideltä nukkua. Ainakaan silloin kun aurinko paistaa noin komiasti.

Aarteita ja arkkuja

Kiikkututan vintti on oikea aarreaitta. Viime reissulla saimme saaliiksi pari vanhaa arkkua (toisessa vuosiluku 1891) sekä tyttärelle Pupu Tupunoita ja muita kirjoja.

Joskus lähihistoriakin sykähdyttää. Katsokaa nyt noita tarroja, joilla mieheni on pikkupoikana aarrearkkunsa koristellut.

Tämä on lempparini. He-man!

Ihana.

Janon Cokemus.

Omistuskirjoitus.

Kaltaiseni romurohmu kiittää, kun maatalon väki on pitänyt säilyttämisen suhteen tiukan linjansa ja varastoinut kaiken vintille, aittoihin ja varastoihin.

Tahtois

Tyylikästä reproamista, muuten. Anteeksi.

Itse väsätyn näköisiä kalusteita, luonnonmateriaaleja, kirkkaita värejä, yllätyksiä, huumoria...
Näin tämän kämpän Divaanissa ja olin myyty.

Suunnitelma samanlaisen kodin saamiseksi on siis seuraavanlainen:
Laitan kesällä verstaan pystyyn autotallin nurkalle ja menen sittenkin sinne kirpparille rohmuamaan.

Ah, nuo mustat lamput! Ja nuo ikkunat!
Ja aika moni muu asia.

Rouge!

Taas yksi ovi sai värikylvyn myötä uuden elämän. Tällä kertaa väriksi valittiin oranssinpunainen.
Mies sai lähteä yksin maalikauppaan, kunhan otti alla näkyvät tyttären pöksyt mukaan.

Väri-inspiraatio

Ovi in action.

Trio.

Melko retro väriyhdistelmä.

P.S. Annattehan anteeksi, että teen nyt tällaisia höpöhöpö-postauksia. Käytän tällä hetkellä koko aivokapasiteettini opinnäytetyön tekemiseen. 
Toivottavasti osaan vielä kertoa tällä areenalla muustakin kuin lapsen flunssasta ja tulppaneista.

Materialistin valinnat

Tämä postaus EI sisällä syvällistä pohdintaa.

Tämä vanha saksalainen Frau ei halua pysyä vireessä, mutta soundi on muhkea. 

Sohvapöytä on parisataa vuotta vanha ovi naapuritalon vintiltä.

Pertti-setä teki meidän vauvalle lypsyjakkaran.

Etsi kello.

Rakkain taulu ei ole taidetta lainkaan.

Ikimummun kruunu.

Nämä laululinnut ovat Meksikosta.

Kipsinen raskausmaha ja kaljotteleva pappa.

Mummun perintötuoli nykyaikaistettuina.