N a p s n a p s

Sakset, mikä mahtava keksintö. 

Tänään ennen pukeutumista leikkasin hopeisista pyjamahousuista lahkeet pois ja paidan selkämykseen aukon, josta alla olevan paidan maisema voi kurkistella. 

Huomiseksi on jo uudet tuunaussuunnitelmat. 

P.s. Anni, huomaa kynnet!

Nukkuvat nuput

Ja yhteinen koreografia.

Näyttely Sanomatalossa

"Avajaiset torstaina 7.6. 2012 klo 18.00.


Sanomatalon Mediatori, Töölönlahdenkatu 2, 00101 Helsinki. Avoinna ma-pe 7-22, la-su 09-22.


Pohjalainen valokuva esittäytyy Sanomatalon Mediatorilla osana Pikkuusen häjympiä pitoja.
Näyttelyn tuottaa Pohjanmaan Valokuvakeskus Lapualta, joka pyysi avoimella kutsulla alueensa valokuvaajia mukaan katselmukseen. Erityistä teemaa ei annettu, vaan kuvaajat saivat työskennellä omista lähtökohdistaan.


Näyttelyyn valittiin 57 kuvaa 30 valokuvaajalta, joista valtaosa Etelä-Pohjanmaalta. Edustettuina ovat useimmat valokuvauksen kategoriat luontokuvista lehtikuviin, muotokuvista valokuvataiteeseen.
Yleisimpänä teemana on maisemat ja luonto. Toinen keskeinen aihe on ihminen, jota kuvataan eri näkökulmista; puhtaana muotokuvana, osana luontoa ja eri elämäntilanteissa."


Näyttelyssä nähdään myös minun töitäni nimellä "Kuvia sarjasta Kolmesataa kuukautta".

Ei muutako etelän immeeset näyttelyä kassohan.

Terassilla

Nikulassa on terassikausi alkanut. Kukkia on laitettu, kalusteita putsattu ja riippukeinuakin yritettiin tätivoimin kiinnittää. Mies kylläkin vielä tänäkin aamuna töihin lähtiessään muistutti: "älä Ulla sitten yritä asentaa ainakaan mitään isoa". 

Pöh, kyllä me naisetkin osataan. Kunhan tiedetään missä kohtaa seinässä menee tukipuu. 

Eheiden seinäpintojen puuttuminen tekee terassin sisustamisesta yllättävän vaikeaa (nyt ei enää puhuta riippukeinun ripustamisesta). 

Meitä on siunattu jumalattoman suurella terassilla ja sen täyttäminen huolettoman kodikkaaksi on haastavaa. Omasta tyylistäkin olisi kiva pitää kiinni. 

Tällä hetkellä terassilta löytyy kuitenkin kaikki olennainen; ruokapöytä, lasten keinu, pari löhöilypaikkaa ja ne pari kukkaa. On myös tilaa leikkiä, ajaa kolmipyöräisellä tai potkumopolla, tehdä kuperkeikkoja ja askarrella. 

Seurakin on kohdillaan. Eihän tässä voi muuta kuin viihtyä.

Korppi

Korppi on painajainen. Se on kauhukertomus ja huikea visuaalinen elämys.

Korppi on Anni. Anni on maailman upein Korppi.

Tiedot esityksestä kuvien alla.

”Once upon a midnight dreary…”

Edgar Allan Poen runo Korppi (The Raven) oli oman aikansa kauhutarina. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1845 ja tänä keväänä, melkein 200 vuotta myöhemmin, se herätetään jälleen eloon.


Korppi kertoo meille fyysisen teatterin kautta tarinan menetyksestä, menneisyyden kaiusta ja irtipäästämisen vaikeudesta. Korppi on esitys, joka on kuin runo itsessään.

----------

Edgar Allan Poe’s poem The Raven was a true horror story in its time. It was first published in 1845 and this spring, almost 200 years later, it will be reborn.

Korppi tells us a story about loss, echoes of the past and the struggle of letting go through physical theatre. Korppi is like a poem in itself.


”Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing,
Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before;
But the silence was unbroken, and the darkness gave no token,
And the only word there spoken was the whispered word, `Lenore!'
This I whispered, and an echo murmured back the word, `Lenore!'
Merely this and nothing more.”


Ohjaus: Jennifer Markin
Esiintyjät: Mirka Marjakangas ja Anni Paalanen
Musiikki: Juha-Matti Katajamäki
Graafikko: Niina Perander

ESITYKSET
pe 18.5. klo 19 Ensi-ilta
la 19.5. klo 14
su 20.5. klo 19
ti 22.5. klo 19
ke 23.5. klo 19

Studioteatteri Reaktio, Pitkänsillankatu 45, 67100 Kokkola

Kesto: n. 30 min

LIPUT: 5/3 e

Lipunvaraukset ja lisätietoa: poe.korppi@gmail.com tai 040 849 6214

Esitys on Jennifer Markinin ja Anni Paalasen opinnäytetöiden taiteellinen osuus (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Esittävä taide)

Käytännöllistä

Hankimme keittiön roskiskaappiin uudet ovet. Edellinen toteutus oli fiasko. Viimein systeemi toimii. Roskat pysyvät nyt korissansa, eivätkä vyöry karkuteille. 

Uusi musta mattapintainen ovi toimii myös aika kivasti kiiltävän valkoisen kanssa.

Keittiönpöytä on ollut toinen ongelmakohta kodissamme (ihan kuin niitä olisi vain kaksi). Pöydän pinta on maalattu muutamaan otteeseen, sillä jämähtäneiden puurotahrojen raaputtaminen irti pöydästä jättää ikävä kyllä jälkensä. 

Viimein löysin ratkaisun vahakangasliinasta. Kangas on hyvin epävahakangasmainen ja kevyt. 

Ja Marimekkoa, tietenkin. Rakkaussuhteemme jatkuu edelleen. 

Mätsäsin tuolit pöytäliinaan Metropoli-kankaalla.

Loppuun käytännöllisyyden vastakaiuksi silkkaa kauneutta. Kirppispäivänä ostin ystäväni kotikirppikseltä Marimekon taidekankaan, josta tuunasin lastenhuoneeseen verhon. 

"Se on upea!" huokaisi huoneen omistaja. Olen täysin samaa mieltä.

LempiTanssi, osa 2

Ja LempiNaiset.

Jymyn jokavuotinen kevätspektaakkeli käytiin taas läpi helatorstaina. Tanssiryhmä Uusi, nykyiseltä nimeltään LempiTanssi, esitti Elina Salmen koreografian Sinä, sinä, sinä, sinä, joka kertoo hiuksianostattavan tarinan narsistista ja narsistin uhr(e)ista.
Minä en vielä kyennyt kapuamaan lavalle vasta-aukaistun vatsani takia, mutta yritän parhaani mukaan olla tanssikunnossa Tanssitorstain koittaessa. Onhan tämä kertakaikkisen tuskastuttavaa vain katsoa vierestä, kun toiset saavat tanssia sydämensä kyllyydestä ja sielunsa syövereistä.

Loppuun vielä Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos LempiTanssi-ystäväni tästä rakkaasta elämäni osa-alueesta!

Sisä/ulko

Viime yönä kuvattua heijastelua.

LempiTanssi

Ja LempiElina.

Ja suurin niistä on rakkaus

Äidinrakkaus.

Ulla-manikyyri

Olen kauneusasioissa armoton tohelo ja laiskamato. Kynnet minulla on usein lakattuna, mutta kynsilakanpoistoainetta en ole käyttänyt aikoihin. Yleensä odotan, että vanha lakka rapistuu ajan myötä pois ja sitten laitan tilalle uuden.
Kärsineestä ja repaleisesta lakkauksesta käytetään ystäväpiirissäni nimitystä "Ulla-manikyyri". Olen vedonnut siihen, että olen kahden pienen lapsen äiti ja käsien pitää olla aina käyttövalmiudessa, joten lakkaus ei onnistu muulloin kuin lasten nukkuessa. Ja koska olen kauneustohelo ja laiskamato, en lasten nukkuessa yleensä jaksa panostaa manikyyriini.
Eilen illan jo kääntyessä yöhön sain itselleni epäominaisen päähänpiston. Lopputulos näkyy alla kuvassa.

Poistin siis vanhat lakat, laitoin tilalle uuden ja värkkäilin vielä teippien kanssa.
Sanotaanko, että kynnet eivät ole ikinä tuottaneet minussa näin voimakkaita tunteita. Ne ovat ihanat!

Kevät

Nysse tuli!

Palapeli

Luomurusetti

Kiitos Jennalle ja Lady Gagalle inspiraatiosta. Tänään oli oikea päivä kokeilla luomurusettipäätä.

Hauskaa vappua!