Heikkoudesta vahvuudeksi

Vuosi 2011 on ollut yksi tärkeimmistä elinvuosistani tähän mennessä. Tämä vuosi on ollut minun vuoteni. 

Vuoden kuluessa olen keksinyt itseni ja koonnut itseäni oikeaan suuntaan. Olen parantanut itseni liialta julmuudelta itseäni kohtaan. Olen samalla oppinut kyseenalaistamaan muiden ihmisten julmuuden. 

Vaivihkaa muutin herkkyyteni vahvuudekseni. 

Heikkous ei ole enää heikkouteni.

Joulua

Tämän joulun tekee ainutlaatuiseksi oma kaksivuotiaani. Viime jouluna hän oli vielä liian nuori innostuakseen kuusen koristelusta tai joulupukista. 

Tänä jouluna saimme kuusta koristellessamme kokea tyttäremme silkasta innostuksen sekaisesta riemusta purkautuneen joulukuusi-laulun häpeilemättömillä tanssiliikkeillä maustettuna. 

Pelkästään joulupukista puhuminen saa hänen silmänsä tuikkimaan tähtien tavoin.

Omasta lapsuudestani alkaa olla jo niin kauan, että aitoa jouluinnostusta on vaikea saavuttaa. Mielikuvitukseni onneksi pelaa edelleen niin hyvin, että toisinaan saan hetkistä todella voimakkaita tuntemuksia. Nämä voimakkaat tuntemukset liittyvät aina lapsuuden aikaisiin tunteisiin. Elämykset koettiin lapsena paljon voimakkaampina kuin nyt aikuisena. 

Onko olemassa ikäneutraalia joulutunnelmaa? Koemmeko me aikuiset joulun aina oman lapsuutemme tai omien lastemme kautta?  

Hyvää joulua, armaat lukijat!

Enkelini

Joulukortti

Kuten joka joulu, myös tänäkin jouluna isäni tilasi minulta joulukorttikuvituksen. 

Hyvä perinne. Tulee tartuttua kynään ainakin kerran vuodessa.

Mies marginaalista

Helsingissä piipahtaessamme kävimme mieheni kanssa työkeikalla haastattelemassa ja kuvaamassa erästä viisasta päätä ja Suomen kansan asennekasvattajaa. 

Tässä yksi harhalaukaus keikalta.

Töölöntori

Vaikka ilma on synkin mitä olla saattaa ja ihmiset kuhisevat ympärillä kasvot ja vaatteet hiirenharmaina, on Töölöntorilla silti tunnelmaa.
Voiko olla mitään hauskempaa kuin rapukoiden, eli  ratikoiden bongailu kuudennen kerroksen ikkunasta pillimehua siemaillen?