keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kieroutuma

Miehelläni on bändi. Bändin nimi on Isäntä Meidän.
Isäntä Meidän sai yllättävää julkisuutta jääkiekon mm-kisojen kisabiisiäänestyksen myötä. Tämän yllättävän julkisuuden myötä Isäntä Meidän sai yllättävän keikan Leijonien kultajuhlassa Helsingin kauppatorilla. Paikalle oli kertynyt satatuhatta korvaparia. Ja lisäksi televisionkatselijat. Potenssilukua aikaisemmalle yleisömäärälle en uskalla edes arvailla.
Bändin pojista tuli yhtäkkiä julkisuudenhenkilöitä.

Eilen aamulla Isäntä Meidän joutui käsittelyyn radio rockin lähetyksessä. En itse kuullut lähetystä, mutta kuulin tavasta, jolla bändiä parjattiin. Lähetyksessä haukuttiin mm. yhtyeen nimi, biisit sekä poikien ulkonäkö. Lyttäämisen jälkeen lähetykseen sai soittaa ja haukkua bändiä vielä vähän lisää.
Radio rockin juontaja Jussi Heikelä keksi ottaa itseensä Isäntä Meidän biisistä "Jussi". Hän oli käsittänyt, että biisi kertoo hänestä, eikä kovin positiiviseen sävyyn. Asia on kuitenkin niin, hyvä Jussi, että mieheni ei tiedä, kuka sinä olet. Miehelläni on sen verran kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, että hän ei lähtisi suoraan ja ilman perusteita haukkumaan hänelle vieraita ihmisiä.

Mieheni sai myös puhelun radio rockin lähetyksestä Jussi-biisin tiimoilta. Haastattelun sävy oli piikittelevä, ja juontajan taka-ajatuksena oli luultavasti saada haastateltava suuttumaan. Mieheni ei kuitenkaan lähtenyt mukaan tuohon likaiseen peliin, vaan ohitti asian viileästi.

Minulla on aina ollut vaikeuksia käsittää roskamedioiden moraalia, mutta kun se osuu omalle kohdalle se tuntuu musertavalta. Kun puhutaan julkisuuden henkilöstä, kansan todellisuudentaju hämärtyy. Unohdetaan, että puhutaan inhimillisestä ihmisestä. Meissä lymyää jokin ihmeellinen ja ruma kieroutuma päästä tilaisuuden tullen puhumaan pahaa. Ehkä se lisää jonkinlaista yhteenkuuluuvuuden tunnetta, kun saa vihata jotain yhdessä. Vihantunnehan on yleensä voimakkaampi, kuin jostain pitäminen.

Roskamedioiden voima perustuu negatiivisuuteen. Negatiivisista asioista saadaan aikaiseksi lööppejä. Ja lööppejä kansa rakastaa.

On ehkä turha mainita, että saa myös olla pitämättä. Kritiikki on hyvä asia ja yksi taiteilijan tärkeimmistä työkaluista. Kritiikin avulla voimme pyrkiä parempiin suorituksiin, niin taiteessa kuin elämässäkin. Negatiivisen palautteen antamiseen tarvitaan kuitenkin jonkinlaista sivistystä, että sen voi hoitaa kunnialla. Lyttääminen muuttuu hyväksi kritiikiksi perustelujen myötä.

Myönnän, että olen itsekin sortunut musiikin suhteen jonkinasteiseen elitismiin. Musiikkityyli, jota Isäntä Meidän edustaa on itselleni aika vierasta. En ole elänyt lapsuuttani kuunnellen Iron Maidenia tai Whitesnakea, enkä ripustanut hevisankareiden kuvia huoneeni seinille. Ihmisellä on taipumus tuomita itselleen epäominaiset asiat huonoiksi. Nykyään ymmärrän, millainen rikkaus musiikillinen diversiteetti on. Kuten taiteessa yleensäkään, ei musiikissakaan ole oikeaa ja väärää.

Loppuun vielä selvitys, jos joku ihmettelee, kun puhun hevimusiikista taiteena;
Isäntä Meidän on luonut itse itsensä. He tekevät rikasta musiikkia, josta heijastuu niin ajan- kuin heidän sielunsakin kuva. Lisäksi he tekevät sen taidokkaasti. Soittajat ovat omaa luokkaansa ja laulaja, hän on elämäni kirkkain tähti.

9 kommenttia:

  1. Voisin kutsua tätä Tuksu -ilmiöksi.

    Tietysti järjettömintä on, kun se kohdistuu henkilöihin, jotka eivät ole "turhia julkkiksia", vaan omalla työllään ja taiteellaan vaikuttavia musiikoita (tai politikoita, taiteilijoita, juontajia tai mitä vain ammattilaisia).

    Voi radio rock. Onneksi ette edes kuulu kokkolassa.

    VastaaPoista
  2. tuksu-ilmiö on hyvä termi. kun ihminen astuu julkisuuteen, hänestä tulee riistaa. ja kansasta tulee saalistaja.

    VastaaPoista
  3. Radio Rock - soitamme... ...MAINOKSIA!!!

    VastaaPoista
  4. Rupes ihan hirveesti kiinnostamaan, että kenestä Jussista tuo veikeä biisi kertoo? :D

    VastaaPoista
  5. uskon, että tätä jussia ei ole olemassa. biisi kertoo vain jussin kaltaisista ihmisistä. ehkä jussi nimeen kiteytyy myös jollain tapaa pohojalaanen uho.

    tämä on ihan mun omaa analyysia.

    VastaaPoista
  6. Jussi-paidastahan ton Jussin on tultava!

    Tuo Radio Rock on aivan tajutonta paskaa. Oon pari kertaa jonku niiden haastattelun erehtynyt kuulemaan ja ne käyttää tuota samaa haastattelutekniikkaa kaikille. Musta on tosi ikävä kuunnella kun ketään ei oteta tosissaan ja kaikille vaan vittuillaan. En ymmärrä miksi tuollaiselle roskalle on kysyntää.

    Youtubessa on kuunneltavissa sen piraattipuolueen kohuedustana "pillu-panun" vai miksikä sitä sanottiin (pikainen googletus: Panu Horsmalahti) haastattelu Radio Rockissa ja vaikka tuo kyseinen kansanedustaja ehdokas hoitikin median käsittämättömän huonosti, eikä itseilmaisu ollut missään vaiheessa kauhean hyvää ja häntä oli vaikea ottaa vakavasti, yksi asia joka oli hänelle kuitenkin mielestäni suuri plussa oli tuo radio rockin haastattelu. Sillä kertaa kun haastattelua kuuntelin ja odotin raakaa sosiaalipornoa, jouduinkin lyhyen pätkän kuuntelun jälkeen toteamaan, että pellejä olivat Radio Rockin haastattelijat tällä kertaa.

    VastaaPoista
  7. Olihan tuo Radio Rockin ryöpytys asiatonta. Mutta totuus kuitenkin on, että Isäntä Meidän -yhtyeen esitys kultajuhlissa oli luokattoman huono. Ei sillä, laulaja on kyllä aivan loistava, valitettavasti mielestäni muu bändi ei ole aivan laulajan tasolla.

    VastaaPoista
  8. luokatonta oli myös se, että bändi joutui lavalle ilman soundcheckiä ja ilman aikaa laitaa soittimet vireeseen.

    VastaaPoista