Toinen päivä

Oj, då. Kamera- ja photoshopkyynärpää alkaa jo ilmoitella itsestään ja vasta kaksi päivää Kaustisella takana päin. Ja taitaa olla turha toivo, että kuvattavaa olisi vähemmän tulevina päivinä.

Tänään sain ensimmäisenä linssin eteen Haka -yhtyeen. Haka esiintyy festareilla usemmankin kerran. Keikkaa pukkaa ainakin Keskiviikkona iltapäivällä. Tsekidaut. 

Nuori ja kaunis Haka. Ylhäällä tikkailla seisoo tehotiimiläisemme Sampsa.

Iltapäivällä areena täyttyi Näppäreistä ja Ottosista. Mukulamatinea on ehdottomasti yksi festareiden huipennuksista. Nykyään puhutaan jo Näppäri-ilmiöstä ja Mauno Järvelä -ilmiöstä, enkä ihmettele. On käsittämättömän hienoa nähdä sadat lapset soittamassa ja laulamassa yhdessä sillä huikean vilpittömällä kaustis-meiningillä. Ja kuulla. Se kun vielä kuulostaakin niin pirun hienolta. Aamulla tiedotustilaisuudessa Mauno sanoi, että lasten kykyjä ei saa aliarvioida. (Ainakin nämä) lapset kykenevät musiikillisestikin uskomattomiin suorituksiin.

Kuvankäsittelyn ohessa kävin erityisluvan saaneena räppäämässä kolme kuvaa Jarkko Martikaisen keikalta. Martikainen esiintyi uudessa Iholla -salissa, jossa pidetään akustisia keikkoja. Salissa yleisö pääsee artistia lähelle ja musiikki hiipii kuulijansa iholle. Otin vain kolme kuvaa siksi, ettei kuulijoiden ja Martikaisen ihokontakti häiriintyisi. RÄPS! Teki jokaisen kolmen kerran jälkeen mieli pyytää anteeksi.

Seitsemän minuutin Martikais -kokemuksen jälkeen voin sanoa, että siinä on yksi Suomen sympaattisimmista artisteista. Hymyileminen sopii ihmisille, myös Jarkko Martikaiselle.