Kolmas päivä

Kolmas päivä alkaa olla lopuillaan. Laitan pressitoimiston pian kiinni. En käsittele enää yhtään kuvaa, enkä keitä maikkarin kuvaajille kahvia. Silmät alkavat jo mennä ristiin ja näppäimet tuntuvat hassuilta sormien alla.

Tänään olen kuvannut pari lehtikeikkaa, sekä Dave Lindholmin Iholla.
Molemmat lehtikeikat piti hoitaa englanniksi. Toisella keikalla levottomat hippinuoret harmittelivat sätkiensä ja rastojensa takaa, kun en osaa yhtään vitsiä englanniksi. Toisella keikalla toimi huudahdus "show me the fun!". Olenkohan sittenkin väärällä alalla, koska olen varmasti Suomen säälittävin vitsiniekka. Kuvaajillahan pitäisi aina olla nippu tajunnan räjäyttävän hyviä vitsejä takataskussa.

Dave Lindholmia kuulin tänään noin seitsemän minuuttia, saman ajan kuin Martikaista eilen. Dave ei tehnyt minuun tässä seitsemän minuutin tiukassa vertailussa yhtä suurta vaikutusta, kuin Martikainen. Yleisöä Dave kuitenkin kiinnosti. Musiikkilukio pullisteli ihmisiä, jotka halusivat kuulla edes korvallisen Davea. Tai nähdä vilauksen sitä karismaa, joka olemattomuudellaan nousee uudelle tasolle. Dave ei siis yritä yhtään mitään. Jenkeissä ei menisi läpi, mutta Suomi tykkää ja rakastaa.

Nyt laitan puljun kiinni. Tehotiimi kuittaa.