Silmätulehduksia ja Supernaapureita

Kaksi kokonaista viikkoa vietetty lapsen kanssa kotosalla potien ikuisuusflunssaa. Silmätulehduskaan ei tunnu menevän millään ohi. Sitkein tautisyksy aikoihin.
Blogia olen saanut vain haaveilla päivitteleväni. Pikkukakkosen ja päiväunien  ajan olen vääntänyt (oikeita) hommia koneella.

Näinä ankeina aikoina* meidän elämäämme ovat sulostuttaneet suht´ tuoreet Supernaapurit (miehen lanseeraama termi). Supernaapurit tuovat suklaata ja puolukoita kun tietävät että olen surullinen, sekä soittavat meidät mukaan kun ovat menossa leikkipuistoon. Supernaapurit myöskin pyytävät meitä ruokkimaan kanansa viikonlopun yli kun ovat reissussa. Tästä hillittömästä vaivannäöstä saimme palkkioksi lainaan maailman mahtavimman Supernaapureiden Superkoiran.

Tappi -niminen Supermäyräkoira on todellinen terapiaeläin. Viisas ja hyväluontoinen. Pitää lapsista. Pitää myös aikuisista. Pitää varmaan kaikesta. Ja minä pidän Tapista. Ja meidän Supernaapureista.

Terkkuja pellon toiselle puolelle!

*Nyt elämä on kyllä taas hienoa. Todelliset ankeudet on selätetty. Yksi silmätulehdus ei tunnu enää missään.

Tänään Kokkola-lehdessä

Tässäpä tänään ilmestyvässä Kokkola-lehdessä oleva juttu voimauttavan omakuvauksen kurssista ja näyttelystä. Olkaatte hyvät.


Itsetutkiskelua valokuvien kautta

Voimauttavia omakuvia

Voimauttavan omakuvauksen kurssilaiset ovat pystyttäneet Tarvitsen siipeni nimeä kantavan valokuvanäyttelyn Hagströmin kulmaan.
– Voimauttavan omakuvauksen kurssilla suoritetaan itsetutkiskelua kuvien kautta - mietitään kuka siellä sisällä oikeastaan on. Nämä ovat sellaisia abstrakteja asioita, joita harvoin tulee ajateltua. Takana ei tarvitse olla mitään traumaa tai tragediaa, itsetutkiskelu ei tee pahaa tasapainoiselle ihmisellekään, toteaa kurssin opettaja Ulla Nikula.
Kurssin kymmenen hengen ryhmä koostui pelkästään naisista. Nikula ei ollut yllättynyt.
– Jostain syystä tämä aihe kiinnostaa naisia enemmän. Mutta ei miehillekään tekisi pahaa hiljentyminen, herkistyminen ja itsetutkiskelu.
Ryhmässä oli sekä untuvikkoja että valokuvausta ennen harrastaneita.
– Oli hienoa huomata, että naiset tulivat kurssille näin rohkeasti. He heittäytyvät tehtäviin ja käyttivät välinettä rohkeasti. Valokuvan voima on käsittämättömän suuri. Valokuva tuo esille sellaisia asioita, jotka liikkuvat alitajunnassa ja joita ei muuten osaa hahmottaa, kertoo Nikula.

Kurssille osallistuneet Aliisa Vaittinen, Jonna Heikkinen ja Maarit Kiviniemi kertovat kurssin olleen hieno kokemus.
– Meillä oli kiireetön, hyvä henki. Toisten kuvia katseltiin rauhassa, se oli tärkeää. Aika meni turhankin nopeasti kolme viikonloppua kestäneellä kurssilla, naiset kertovat.
Kiviniemi kertoo valokuvauksen kiinnostaneen ennestään.
– Olen kuvannut omaksi ilokseni ja kurssissa innosti pintaa syvemmälle meneminen.
Heikkinen toteaa, että kurssi oli hyvä tekosyy saada kuvia itsestä.
– Kotona valokuva-albumit täyttyvät muiden kuvista.
Vaittinen kertoo, että kurssin kautta oppi suhtautumaan omiin kuviin lempeämmin.
– Voimauttava valokuvaus ja siihen liittyvä Maailman ihanin tyttö -näyttely olivat kiinnostaneet jo ennestään.
– Maailman ihanin tyttö inspiroi meitä kaikkia. Voimauttavan valokuvauksen menetelmässä on kyse siitä, että valta siitä miltä kuvassa näyttää on kuvattavalla itsellään, kertoo Nikula.
Kuvien näytille laittaminen ei naisia jännittänyt.
– Se tuntuu hyvältä, varsinkin kun näyttely järjestettiin näin ryhmässä.
– He ovat olleet todella rohkeita, kehuu Nikula.
Voimauttava omakuvaus -kurssi järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa järjestetty.
– Jatkoa on kovasti toivottu.

Näyttely on esillä Kokkolan seudun opiston rappukäytävässä Hagströmin kulmassa.
– Paikka on loistava korkeine valkoisine seinineen. Tämä on vilkas kulkuväylä ja toivottavasti moni ehtii pysähtymään kuvien äärelle.
Ikkunanlaudalla lepäävään palautelaatikkoon järjestäjät toivovat viestejä ja mietteitä.
Tarvitsen siipeni -valokuvanäyttely on esillä Hagströmin kulmassa 7. marraskuuta saakka.

 Voimauttavan omakuvauksen kurssilaiset Jonna Heikkinen, Maarit Kiviniemi ja Alisa Vaittinen ovat asettaneet esille kuvansa Hagströmin kulman rappukäytävään. Opettajana kurssilla toimi Ulla Nikula (kolmas vas.).

 Jutun kirjoitti Maria Store. Kiitokset Marialle ja ihanille kurssilaisille Jonnalle, Maaritille ja Aliisalle!

Kurkistus näyttelyyn

Kas tässä läjä kuvia Tarvitsen siipeni -valokuvanäyttelystä. Lisää tekstiä näyttelyn synnystä ja voimauttavan omakuvauksen kurssista löytyy aiemmasta postauksesta.

Tarvitsen siipeni

Jokin aika sitten kirjoitin voimauttavan omakuvauksen kurssista jota aloin pitämään Kokkolan seudun opistolla. Kirjoitin myös kuinka minua jännitti. Ja nyt voin ilokseni kirjoittaa kuinka turhaa tuo jännittäminen oli.

Ensimmäisenä kurssi-iltana paikalle saapui kymmenen eri ikäistä naishenkilöä. Aloimme puhua. Aloimme kuvata. Aloimme katsoa kuvia. Aloimme avautua.

Olen todella otettu tuosta valtavasta empatia-aallokosta, jossa sain yhdessä kurssilaisten kanssa kellua turvallisesti. Osa oli kokenut suuria tragedioita joita oli tarvetta käsitellä. Osalla oli pienempi tai suurempi kysymysmerkki oman itsensä kohdalla.
Valokuvan voima on niin käsittämättömän suuri. Valokuva puhdistaa alitajuntaa ja kertoo kuvaajalle itselleen asioita, joita ei välttämättä edes ollut tiedostettu oleviksi. Kun vielä tuon kuvan tuo empaattisten ja samalla viivalla olevien ihmisten eteen, voi tapahtua jotain mullistavaa. Yhtäkkiä lukot alkavatkin avautua.

Kurssilla otetuista kuvista syntyi näyttely. Tarvitsen siipeni -valokuvanäyttely on esillä Hagströmin kulmassa (Pitkänsillankatu 1-3 D) 10.10-7.11.2011.
Toivon että mahdollisimman moni ehtisi pysähtyä hetkeksi näiden henkilökohtaisten tarinoiden ja kauniiden kuvien ääreen.

Kiitos teille rohkeat kurssilaiset! Tunnen olevani todella etuoikeutettu, kun sain tutustua teihin.
Tutustua teihin tavalla, jolla monikaan ei teitä ehkä tunne.

T. Ylpeä maikka

Aika nauraa

Tunnen niin valtavaa iloa ja helpotusta, että haluan jakaa sen tunteen kaikkien teidän kanssanne.

Itkut on itketty. Nyt on aika nauraa.

Musta möykky

Keho

Otsikko oli ensin "Kauniita alastomia naisia", mutta vaihdoin sen. Kuvissa on enemminkin lumoavia kehoja. Vaikka kuvattavat olivatkin naisia, alastomia ja ehdottoman kauniita, niin kaikki nuo sanat peräkkäin vievät ajatukset erotiikan rajan tuolle puolen. Me halusimme näihin kuviin voimaa, todellisuutta ja suoruutta. Ei siloteltua hehkeyttä.

Elina Salmi, Anni Paalanen ja Mari Pitkänen parantavat kaamosmasennuksemme ensi vuoden Talviharmonikka-festareilla fyysisen teatterin merkeissä.

Tässä valmis promokuva. Kuvan saa suuremmaksi klickaamalla.