Tarvitsen siipeni

Jokin aika sitten kirjoitin voimauttavan omakuvauksen kurssista jota aloin pitämään Kokkolan seudun opistolla. Kirjoitin myös kuinka minua jännitti. Ja nyt voin ilokseni kirjoittaa kuinka turhaa tuo jännittäminen oli.

Ensimmäisenä kurssi-iltana paikalle saapui kymmenen eri ikäistä naishenkilöä. Aloimme puhua. Aloimme kuvata. Aloimme katsoa kuvia. Aloimme avautua.

Olen todella otettu tuosta valtavasta empatia-aallokosta, jossa sain yhdessä kurssilaisten kanssa kellua turvallisesti. Osa oli kokenut suuria tragedioita joita oli tarvetta käsitellä. Osalla oli pienempi tai suurempi kysymysmerkki oman itsensä kohdalla.
Valokuvan voima on niin käsittämättömän suuri. Valokuva puhdistaa alitajuntaa ja kertoo kuvaajalle itselleen asioita, joita ei välttämättä edes ollut tiedostettu oleviksi. Kun vielä tuon kuvan tuo empaattisten ja samalla viivalla olevien ihmisten eteen, voi tapahtua jotain mullistavaa. Yhtäkkiä lukot alkavatkin avautua.

Kurssilla otetuista kuvista syntyi näyttely. Tarvitsen siipeni -valokuvanäyttely on esillä Hagströmin kulmassa (Pitkänsillankatu 1-3 D) 10.10-7.11.2011.
Toivon että mahdollisimman moni ehtisi pysähtyä hetkeksi näiden henkilökohtaisten tarinoiden ja kauniiden kuvien ääreen.

Kiitos teille rohkeat kurssilaiset! Tunnen olevani todella etuoikeutettu, kun sain tutustua teihin.
Tutustua teihin tavalla, jolla monikaan ei teitä ehkä tunne.

T. Ylpeä maikka