Do it yourself

Haluaisen punaisen hameen. Hmm. Mitäs täällä kaapissa on. Hmm. Punainen euron kirppispaita, jota olen käyttänyt kerran. Hmm. Jos laittas näin päin... Missäs kynsisakset on. Naps naps. Rrrrrits. Nonnih.

Näitä ne kaapit on täynnä. Keskeneräisiä rättejä. Keskeneräisiksi ne jäävätkin, jos en pian hanki sitä ompelukonetta. Pelkkä leikkaaminen ja repiminen ei aina riitä.
Eevakin sen tietää.

Uudistunut Isäntä

Jännitystä ilmassa. Tänä iltana kuullaan uudistunutta Isäntä Meidän -yhtyettä Kokkolan English Pubissa.

Isäntä Meidenin uusi albumi Toinen tuleminen ilmestyi toissapäivänä.
Tuntuu, kuin yhtye olisi vaihtunut edellisen Vereen piirretty viiva -albumin jälkeen. Osittain onkin; rumpuja  pahoinpitelee nykyään Jani "Hurtsi" Hurula ja koskettimien taakse ilmestyi Jani "Kemppinen" Kemppinen. Uutta levyä tehdessään yhtye lähti reippaasti rikkomaan musiikillisia rajojaan. Toisella tulemisella on omat hyvinkin progressiiviset hetkensä. Progetyttö tykkää. Ensimmäisen levyn Valkokäärmeen ihannoinnista on tultu pitkä matka.
Progetyttö tykkää myös siitä, että bändillä on asiaa. Isäntä Meidän on muuttunut ihmissuhdekiemuroissa rimpuilevasta "runollisesta muukalaisesta" hyvinkin yhteiskuntakriittiseksi.

Minä otin tämän kuvan.

En voi muuta kuin suositella lämpimästi keikalle tulemista. Kyllä se on sen arvoista.

Tahtois

Tyylikästä reproamista, muuten. Anteeksi.

Itse väsätyn näköisiä kalusteita, luonnonmateriaaleja, kirkkaita värejä, yllätyksiä, huumoria...
Näin tämän kämpän Divaanissa ja olin myyty.

Suunnitelma samanlaisen kodin saamiseksi on siis seuraavanlainen:
Laitan kesällä verstaan pystyyn autotallin nurkalle ja menen sittenkin sinne kirpparille rohmuamaan.

Ah, nuo mustat lamput! Ja nuo ikkunat!
Ja aika moni muu asia.

Rohmun tunnustukset

Olen niin mukavuudenhaluinen, että en ole moneen talveen käyttänyt mitään muita kenkiä, kuin maihareita. Aikuisuuden myötä olen oppinut, että tennareilla ei pärjää pakkasessa eikä sohjossa.

Rakastan saumoista ratkeilevia maihareitani suuresti, mutta en kuitenkaan niin suuresti, kuin kevyitä kesäkenkiä tai korkkareita. Lämpömittari, auringonpaiste ja lähestyvä vappu kertoivat minulle, että tänään saa olla se päivä, kun laitan maiharit kaappiin muutamaksi kuukaudeksi.

Nyt ne kesäkengät pitäisi vain löytää. Kiireisen kevään takia vaatehuolto ei ole oikein tässä taloudessa toiminut. Kaikki vaatteet, sekä muutkin tavarat, jotka eivät ole löytäneet omaa paikkaansa, on heitetty "siivoamisen" yhteydessä karusti vaatehuoneen lattialle. Projekti vaatehuoneen raivaus on edelleen kesken, mutta tavaravuoren alta löytyi pienen penkomisen ja viikkaamisen jälkeen useammatkin kesäjalkineet. Jotkut ovat vielä ilman paria, mutta alla onnekkaat parilliset.

Näillä pärjää helposti seuraavan kesän.

Löysinpäs vuoren alta, päältä ja välistä myös jonkun laukun.

Huh, tätä tavaraa on ihan hirveät määrät. Onneksi voin lohduttautua sillä, että suurin osa vaatteistani ja ylipäänsä kaikesta omistamastani materiasta on ainakin toisen käden kautta minulle kulkeutunutta.

Loppun pieni pyyntö: pitäkää minut poissa kirppareilta, en tarvitse enää mitään!

Todellisuuskoulu

Riku Riipan ohjauksessa tehty harjoitus viime joulukuulta.

Elävän mallin piirustusta pitäisi tehdä jatkuvasti. En tiedä mitään niin visuaalisesti opettavaista, kuin edellä mainittu. Kun yhtä paperia työstää viikon ajan useamman tunnin päivässä, siinä oppii näkemisestä ja näkemisensä käsittämisestä aika paljon.
Taidetta elävän mallin piirtämisestä ei saa millään. Se on silkkaa opiskelua.

Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä oikein tekeminen on kaiken pohja. Sitten vasta, kun ymmärtää todellisuutta ja pystyy käsittelemään sitä, voi siirtyä taiteen tekemiseen.
Sääntöjä ei voi rikkoa, jos ei tiedä sääntöjä.

Sameassa vedessä

Hyvää pääsiäistä!

Toivoo: kissat, tiput ja leijuva pää.

Tuiki, tuiki

Onnellisia päiviä. Paljain varpain ulkona muurahaisten kanssa. Pienen trullin pisamat. Isoveli yökylässä. Kaksi tuntia jammailua aamupalaksi. Pyöräilyä ilman käsineitä. Höyheniä. Päivänvaloa yöhön asti.

Tuiki, tuiki äiti.
Ja minähän tuikin.

Feels good

Saa onnitella!
Opinnäytetyöni tuli kotiin! Mahtava fiilis! Mustaa ja vähän muitakin värejä valkoisella.

Ostakaa nämä kirjat minulta pois!
Tiedustelut suoraan taiteilijalta:
nikulaulla@gmail.com

Kirjalähetys

Siinä se on! Neljäkymmentä sivua minua sanoina.
Valtava neljän kirjan painos tuotiin kätsysti kotiovelle asti. Opinnäytetyöni kuvallinen osio saattaa odottaa jo postissa, tai toivottavasti kaikki ne kaksikymmentä kirjaa. En pysy enää pöksyissäni, haluan hakea ne heti! Parasta kuitenkin ensin antaa pääsiäislomalla unirytminsä unohtaneen lapsen uinua päiväunensa rauhassa.
Argh!

Norsunluunokkainen tikka, osa 2

Huomisen ohjelma:
Klo: 10.00 Äänestä
Klo: 10.30 Tanssi
Klo: 18.00 Lumoudu Norsunluunokkaisesta tikasta

Tikan luokse löytää kun kävelee Pitkänsillankatua aina numero neljänkymmenenviiteen asti ja kääntyy studioteatteri Reaktion kohdalta kohti tiilibunkkerin suuta.

”Tervetuloa tikka. Tämä on nyt sinun kotisi. Tämä on sinun kotisi ja kaikki mikä on sinun on myös meidän.”

Norsunluunokkainen tikka on absurdi tragikomedia Lulusta, joka on kaunis sellaisella tavalla kuin ne, joista tuli kauniita koska he päättivät niin ja Fransista, joka kuullessaan norsunluunokkaisesta tikasta tiesi, että rakastaisi sitä. Näytelmän tanssit ja äänimaailma johdattavat katsojan Arkansasin metsiin ja pois tästä maailmasta, etsimään lintua, joka on vastaus kaikkeen. 

Käsikirjoitus: Terhi Kokkonen

Ohjaus: Elina Salmi

Ohjaajan assistentti: Johanna Puumala

Rooleissa: 
Sami Sivonen 
Suvi Seppälä 
Satu Lankinen
Tuukka Myllymäki
Noora Kauppila

Musiikki:Noora Kauppila

Koreografi: Elina Salmi

Videokuva: Ulla Nikula

ENSI-ILTA:
su 17.4. klo 18:00

MUUT ESITYKSET:
18.4. klo 20:00 
19.4. klo 19:00
20.4. klo 18.00

Liput 3/5

Lippuvaraukset:
joni.sikkila2@cou.fi
044 7250775

Oman vaatekaappinsa Livingstone

Kun on käyttänyt koko talven samaa teinitoppatakkia, alkaa tehdä jo mieli hieman keventää. Kirpparirohmun vaatekaapin kätköistä löytyy yllätyksiä, niin hyviä, kuin huonojakin. Hyvistä löydöistä löytyy potentiaalia jokapäiväiseen käyttöön, huonot eivät mahdu päälle.

Tätähän voisi käyttää!

Tätä pitäisi suurentaa ja lisätä pari nappia.

Tämän voisi värjätä oranssiksi ja helmaa pitäisi ehkä vähän lyhentää.

Tämä ei mahdu päälle.

Tästä ystäväni Tiina kysyi kerran Kokkolan yössä: MIKÄ TUO ON?
Tiinalle selvitys: se on pörröinen ystäväni, jossa on... hmm... erikoisia nahkakoristeita.

Trio

Kävin tänään kuvaamassa Kreeta-Maria Kentalaa, Lauri Pulakkaa ja Mitzi Meyersonia Kaustisen kirkossa. Hirvittävän hankala paikka kuvata! Siis jos ei halua, että kuvista käy ilmi että ollaan kirkossa.

Fiulisti poseeraa.

Kolusimme kirkon joka nurkan läpi, kokeilimme eri kuvakulmat ja asetelmat. Olin itsekin epäileväinen sommitelmien toimivuuden  suhteen. Oli sellainen päivä, että kameran pieneltä ruudulta kaikki näytti hirmu tylsältä.
Harmitus vaihtui kuitenkin helpotukseksi, kun latasin kuvat koneelle. Ihan kelpo kuviahan ne lopulta olivat. Tajuntaa ne eivät räjäytä, mutta ajavat asiansa.

Loppuun vielä mainos:
Yllä olevassa kuvassa esiintyvät henkilöt soittavat huomenna 14.4. Kaustisen kirkossa klo: 19.00. Ohjelmistossa on Richard Jonesin sonaatteja 1700-luvulta.
Nyt on sen verran loistomuusikot kyseessä, että jos Kaustisella päin liikutte, suosittelen pyörähtämään konsertin kautta.

Kaikki naiset koossa

Viime syksynä Kokkolan Naislaulajat ottivat minuun yhteyttä. He halusivat nuoren naisen toteuttamaan Ruuhkavuodet-projektilleen ja 30-vuotis juhlavuodelleen visuaalisen ilmeen.  Hommiini on sisältynyt levynkansien, käsiohjelmien, julisteiden ja mainosten suunnittelua.

Otin kuorolle myös uuden ryhmäkuvan. Toteutustapa oli ehkä hieman totutusta poikkeava.
Kuvasin naiset noin kolmen hengen porukoissa mustaa taustaa vasten. Jälkeen päin yhdistin nassut fotarilla yhdeksi isoksi kollaasiksi. Halusin, että kuvasta välittyy hyvä yhteishenki ja kontakti kuorolaisten välillä. Siitähän kuorossa laulamisessa on kyse.

Tässä uusin juliste.

Helpotuksen huokaus

Sinne meni!
Lähetin juuri opinnäytetyökirjojeni taitot sähköisesti valtameren tuolle puolen. Viikon kuluttua pitäisi postilaatikkoon pudota paketillinen kirjoja (tai pieni lappu). Tilasin valokuvakirjoja kaksikymmentä kappaletta ja tekstiversioita neljä, sillä en ole kirjailija. Vai olenko? Onhan neljä kappalettakin painos.

Kuitenkin, olen suunnattoman helpottunut, kauhuissani, onnellinen ja poikki. Helpottunut, koska suunnaton puserrus on nyt takana päin. Kauhuissani, koska mitään ei ole enää tehtävissä. Onnellinen, koska mitään ei ole enää tehtävissä. Poikki, koska tein kaikkeni.

Rouge!

Taas yksi ovi sai värikylvyn myötä uuden elämän. Tällä kertaa väriksi valittiin oranssinpunainen.
Mies sai lähteä yksin maalikauppaan, kunhan otti alla näkyvät tyttären pöksyt mukaan.

Väri-inspiraatio

Ovi in action.

Trio.

Melko retro väriyhdistelmä.

P.S. Annattehan anteeksi, että teen nyt tällaisia höpöhöpö-postauksia. Käytän tällä hetkellä koko aivokapasiteettini opinnäytetyön tekemiseen. 
Toivottavasti osaan vielä kertoa tällä areenalla muustakin kuin lapsen flunssasta ja tulppaneista.