Kun ei ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään, meni joulu ja tuli uusi vuosi, tekisi uuden postauksen äärellä heittää kehiin syvällisiä ajatuksia jatkamisesta ja uuden luomisesta. Alla olevasta kuvasta voisi kaivaa esiin symboliikkaa eri sfääreistä, tutuilta taajuuksilta. Ehkä se on toukka, joka kuorituu? Ilmassa taitaa olla odotusta, jotain kaunista on luvassa.
Nyt, kun kuorin itseäni hyvinkin konkreettisesti, odotan vain, että pääsen taas töihin. Taidan olla terve.
Kuvitelkaa, että nousisitte ensimmäistä kertaa omin voimin kurkistamaan ikkunasta ulkomaailmaan.
Kyllä sellaisen ponnistuksen ja mullistuksen jälkeen maistuisi päiväunet.
Yksi tämän syksyn puhteista on ollut levynkansien teko kokkolalaiselle Tutti da Capo- lauluyhtyeelle. Halusin tehdä tälle Joulu soi- nimiselle joululevylle hieman sekä perinteisestä tyylistä, että kaupallisesta CocaCola-tyylistä poikkeavan ulkoasun.
Valokuvissa on ihanien tuttilaisten lisäksi isäni Heikki. Hänellä on käsittämätön kyky näyttää halutessaan 16-vuotiaalta.
Tutti da Capon joululevy on mainio. Yhtyeen hyvä henki on korviinkantautuva ja laulajien yhteinen sointi on heleydessään uniikki. Suosittelen lämpimästi!
Levyä voi tiedustella sähköpostitse osoitteesta: tuttidacapo@gmail.com.
Pieni päätös voi olla yllättävän vaikea. Tällä kertaa päätös tehtiin tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Se vaati uskallusta, avoimuutta ja luottoa itseen.
Kun on elänyt laulun ja soinnin kanssa läheisesti koko elämänsä, tulee musiikista luonnollista. Maailmankaikkeus menee oikeaan asentoon, kun pääsee pianon ääreen hengähtämään. Arki taas tuntuu kevyemmältä, kun sen läpi kulkee laulaen.
Oman työn julkisuuteen vieminen tuntuu pelottavalta. Jos puuhastelee itsekseen, saa musiikkinsa pitää omana voimauttavana salaisuutenaan.
Päätös studioon menemisestä ei olisi välttämättä syntynyt ilman Duomion toista osapuolta, Jounia.
Nyt olen tyytyväinen, että päätös syntyi, ja että valitsimme tekemättömyyden sijaan tekemisen.
Pääsin yllättämään itseni monessa suhteessä. Led Zeppeliniä fanittava pianonpimputtaja voikin tehdä Ylex:lle kelpaavaa modernia elektropoppia. Ja se voi tuntua täysin omalta.
Alla piirtämäni bändikuva. Kuva on omistettu Tytti Shemeikalle, joka soitti Yhdessä ja vapaana -kappalettamme Ylex:llä ja puhui niin koriasti.
Tässä vielä Yhdessä ja vapaana, jos on jäänyt kuulematta.
Duomio menee taas pian studioon. Uskon, että yllätän itseni vielä toistamiseen.
