Yhdeksän vuotta peruskoulua, kolme vuotta lukiota päälle ja lähes seitsemän vuotta amk-opiskeluja Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa. Tämä tekee yhteensä lähes yhdeksäntoista vuotta. Yhdeksäntoista vuotta on aika paljon 26-vuotiaan elämästä.
Mutta nyt se olisi niinku siinä. Väänsin kuin väänsinkin koulu-urani purkkiin huolimatta viidensadan kilometrin välimatkasta, perheestä täällä viidensadankilometrin päässä koulusta ja raskaudesta.
Lauantai-iltana palautin viimeisen tehtävän eräälle lempeämieliselle opettajalle Lahteen. Kun sähköposti oli lähetetty, hymyilin hetken hiljaa tietokoneruutua tuijottaen. Tämän jälkeen nousin ja hain itselleni kaupasta jäätelöä ja kaksi kimppua tulppaaneja. Saunankin laitoin päälle.
Siinäpä se.
Megabailut jäävät pitämättä näin raskaana. Hymykin hyytyi maanantaina kun influenssa kaatoi sänkyyn kaksivuotiaani. Räkäinen ja kipeä arki on tällä hetkellä perheessämme enemmän pop kuin juhla.
Silti sisuksissani pörisee hykerryttävä onnen tunne kun muistan ponnistelujeni tuloksen.
Koulut käyty. Elämä saa jatkua uusine tuulineen.
|
Kuva ensimmäiseltä opiskeluvuodelta. Nykyään hymyilen enemmän. |