Pinnalla - Maallikon analyysi

Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana.

- Johann Wolfgang von Goethe -

Tällä lainauksella alkoi Kaija Jestoin tervehdys Kokkolan Naislaulajien 30-vuotisjuhlakonsertin ohjelmalehtisessä. Noille kuudelle riville kiteytyy mielestäni aika kauniisti rikkaan elämän ainekset. 

Tapa, jolla Kokkolan Naislaulajat rikastuttavat elämäänsä on upea. Tämä tuli todettua eilisessä kuoron 30-vuotisjuhlakonsertissa. Perinteisen kuorokonsertin maneereja rikottiin villisti ja vapaasti. 

Konsertti oli oikeastaan teatterielämys jonka kantavana voimana toimi musiikki. Kuoron lisäksi lavalla nähtiin neljä näyttelijää ja kaksi muusikkoa. Näyttelijät kertoivat kolmen eri ikäisen naisen tarinaa vilpittömästi, liikuttavasti, samaistuttavasti ja huutonaurettavan hauskasti. Sari Pasasen ohjaus ei herättänyt minussa kysymyksiä. Homma soljui vaivattomasti eteenpäin.  

Kokonaisuus oli valoineen ja pelkistetyine lavasteineen hillittömän hieno paketti. 

Kaupunginteatterin akustiikka hieman epäilytti ennen konserttia, mutta mikityksen ja lisätyn kaiun ansiosta laulu kuulosti raikkaalta. 
Ja pisteet myös kuoron liiderille, Maria Kesäniemelle sporttis-musikaalisesta johtamisesta! Liidaus oli niin selkeää, että yleisökin olisi varmasti voinut laulaa mukana, vaikka näkivätkin vain Marian selän.

Vaikka Naislaulajat itse lauloivat olevansa "tavallisia naisia", oli eilinen spektaakkeli kaikkea muuta kuin tavallista. 
Onko mitään hienompaa, kuin että tavalliset naiset tekevät näin huikeita asioita? 

Uskonpa, että meissä kaikissa "tavallisissa naisissa" ja "tavallisissa ihmisissä" piilee tarve saada ilmaista itseään. Toivon, että eilinen kokemus saisi yleisön joukosta edes jollain rohkeuden puhkeamaan kukkaan. Toivon, että joku löytäisi itsensä toteuttamasta Goethen mietettä.

Naislaulajat, te inspiroitte minua! Kiitos!

Alla vielä materiaalia, jonka olen konserttia varten värkännyt.