Koru nimeltä Anni

Virkkasin Annille syksyn puolella hassun palleroisen Anni-nimisen kaulakorun.

Suuri askel

Kuvitelkaa, että nousisitte ensimmäistä kertaa omin voimin kurkistamaan ikkunasta ulkomaailmaan.
Kyllä sellaisen ponnistuksen ja mullistuksen jälkeen maistuisi päiväunet.

Joulukortti

Isäni muisti tänäkin vuonna tilata minulta joulukortin. Perinne jatkuu hempeänä.

Rauhallista joulunodotusta kaikille.

Loppuun vinkki: älkää menkö kauppaan. Tulee se joulu muutenkin.

Joulu soi

Yksi tämän syksyn puhteista on ollut levynkansien teko kokkolalaiselle Tutti da Capo- lauluyhtyeelle. Halusin tehdä tälle Joulu soi- nimiselle joululevylle hieman sekä perinteisestä tyylistä, että kaupallisesta CocaCola-tyylistä poikkeavan ulkoasun.

Valokuvissa on ihanien tuttilaisten lisäksi isäni Heikki. Hänellä on käsittämätön kyky näyttää halutessaan 16-vuotiaalta.

Tutti da Capon joululevy on mainio. Yhtyeen hyvä henki on korviinkantautuva ja laulajien yhteinen sointi on heleydessään uniikki. Suosittelen lämpimästi!

Levyä voi tiedustella sähköpostitse osoitteesta: tuttidacapo@gmail.com.

Salaisuudesta Duomioksi

Pieni päätös voi olla yllättävän vaikea. Tällä kertaa päätös tehtiin tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Se vaati uskallusta, avoimuutta ja luottoa itseen.

Kun on elänyt laulun ja soinnin kanssa läheisesti koko elämänsä, tulee musiikista luonnollista. Maailmankaikkeus menee oikeaan asentoon, kun pääsee pianon ääreen hengähtämään. Arki taas tuntuu kevyemmältä, kun sen läpi kulkee laulaen.

Oman työn julkisuuteen vieminen tuntuu pelottavalta. Jos puuhastelee itsekseen, saa musiikkinsa pitää omana voimauttavana salaisuutenaan.
Päätös studioon menemisestä ei olisi välttämättä syntynyt ilman Duomion toista osapuolta, Jounia.
Nyt olen tyytyväinen, että päätös syntyi, ja että valitsimme tekemättömyyden sijaan tekemisen.

Pääsin yllättämään itseni monessa suhteessä. Led Zeppeliniä fanittava pianonpimputtaja voikin tehdä Ylex:lle kelpaavaa modernia elektropoppia. Ja se voi tuntua täysin omalta.

Alla piirtämäni bändikuva. Kuva on omistettu Tytti Shemeikalle, joka soitti Yhdessä ja vapaana -kappalettamme Ylex:llä ja puhui niin koriasti.

Tässä vielä Yhdessä ja vapaana, jos on jäänyt kuulematta.

Duomio menee taas pian studioon. Uskon, että yllätän itseni vielä toistamiseen.

Marrasvalo

Tänään työtauolla haistelin takapihan kirpeää pakkasilmaa ja suoritin modernin aurinkotervehdyksen.

DUOMIO, Yhdessä ja vapaana

Hyvin pikainen esittely.

Bändin nimi on Duomio. Duomio on Ulla ja Jouni, eli minä ja mieheni.

Teimme musiikkikappaleen. Se on tässä.

Kerron tästä lisää pian. Nyt mekko päälle, lankatupsut päähän ja pienelle pianokeikalle.

Kuunnelkaa biisi sillä välin ja kertokaa mitä tuumaatte.

Huh, kolmas "vauva" lähti jo maailmalle. Kohdelkaa sitä hyvin.

Yllätyksiä ja salaisuuksia

Ensin oli syksy. Sitten tuli talvi. 

Ajattelin, että olisi hyvä päivittää tätä sivustoa ennen kuin kevät pääsee yllättämään. 

Tässä kuva syksystä.

Ja tässä kuva talvesta.

On tässä muitakin kuvia tullut otettua. Töitä on kiva tehdä, mutta toisinaan olisi mukavaa, jos olisi enemmän aikaa ommella mekkoja, soittaa pianoa ja vetkuilla tuntikausia lasten kanssa.

Paineen ja stressin alla olen yllättäen saanut aikaiseksi jotain ihan uutta. Pian paljastan/paljastamme mistä on kyse.
Oikeaa hetkeä odotellessa taidan jännittää itseni solmuun.

Mitä tein tänään?

Riikan ihanassa seurassa unohtaa tekevänsä töitä.

Farkkutuunaus

Mustakaavun värikoulutus on edelleen vaiheessa.
Tänään tutustuimme väreihin osiossa "Sinistä farkkua polveen".

Tänä aamuna

Virtaus

Sormenpäistä sormenpäihin. Otan ja annan. Luovun ja saan.

Hetkiä kiireen keskellä

Sentimentaalinen sisko

Syvällä merenpohjaisessa

Hyvä päivä

Juttelin kuulevan korvaparin kanssa elämästäni, elämänkaaresta ja sateenkaarista. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin kevyemmin kantamuksin.
Kikatus alkoi, kun huomasin pellon yllä täydellisen sateenkaaren. Minun elämäni kaari. Ainakin yhtä kaunis.

Naiseni

Tikatar

Tämä kuva on Ellulle, ihanuudelle.

Save the wild animals

80-luvulta peräisin oleva pussilakana sai uuden muodon. 

Suru

Liskoi

Suomen luonnonsuojeluliiton ysäripaita lapsuudenkodista isoveljen vaatekaapista. 

Sori Sampsa, leikkasin selkämyksen riekaleiksi.

Kaustinen lauantaina

Sunnuntai koitti ja festarit loppuivat. Kaikki meni niin kertakaikkisen mainiosti. Osin hedelmällisestikin.
Viikon suurin pulma on päällä oikeastaan juuri nyt; lähdenkö illaksi Kaustiselle jälkijuhlintaan vai jäänkö kotiin tekemään rästikuvankäsittelyjä?

Tähän loppuun vielä k i i t o s ! Olette ihania. Niin, juuri te.

Mauno Järvelä

Virkistely vaihtelee

Kaustisella edelleen.

Jesse, Aimo, Annika ja Brian, joka olikin Bruce

Kuvaterkut Kaustiselta!

Tässä päivän saldo.

Sielukkaita setiä ja skeittikantele