Blogia olen saanut vain haaveilla päivitteleväni. Pikkukakkosen ja päiväunien ajan olen vääntänyt (oikeita) hommia koneella.
Näinä ankeina aikoina* meidän elämäämme ovat sulostuttaneet suht´ tuoreet Supernaapurit (miehen lanseeraama termi). Supernaapurit tuovat suklaata ja puolukoita kun tietävät että olen surullinen, sekä soittavat meidät mukaan kun ovat menossa leikkipuistoon. Supernaapurit myöskin pyytävät meitä ruokkimaan kanansa viikonlopun yli kun ovat reissussa. Tästä hillittömästä vaivannäöstä saimme palkkioksi lainaan maailman mahtavimman Supernaapureiden Superkoiran.
Tappi -niminen Supermäyräkoira on todellinen terapiaeläin. Viisas ja hyväluontoinen. Pitää lapsista. Pitää myös aikuisista. Pitää varmaan kaikesta. Ja minä pidän Tapista. Ja meidän Supernaapureista.
Terkkuja pellon toiselle puolelle!
*Nyt elämä on kyllä taas hienoa. Todelliset ankeudet on selätetty. Yksi silmätulehdus ei tunnu enää missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti