Koru nimeltä Anni

Virkkasin Annille syksyn puolella hassun palleroisen Anni-nimisen kaulakorun.

Entisen elämän jäähyväisjuhlat

Muutokset ja luopumiset saivat silmäni kostumaan lauantaina useamman kerran. Sielujen sympatiaa ja ymmärrystä ylitse rajojen.
Joskus sitä vain toivoisi, että kaikki pysyisi hievahtamatta, ennallaan.

Kiitos Anni ja Ellu!

Kiitos ystävyydestä

Tällainen aikuisiän sydänystävyys yllätti ystävyyksien alisuorittajan.

Olet minulle hurjan tärkeä!

Complete me

Paljon onnea vaan

paljon onnea vaan

paljon onnea Ulla

paljon onnea vaan!

Huikean 26-vuotisen eloni kunniaksi hankin itselleni kaulurin. Sulkakaulurin. Muuta se ei lämmitä kuin mieltä, mutta monen villakaulurin edestä.

Kauluri on You Complete Me- merkkinen ja tottelee nimeä Villi Pohjola. Uusi rakas löytyi entisen kämppikseni ja luokkakaverini Noran kautta.
Nora pyörittää Naked- nimistä verkkokauppaa, mistä löytää taidetta, nuorta designia ja vintagea.

Hopi hopi tutustumaan Nakedin uniikkeihin aarteisiin!

Mr. Bond ja fotogeenitär

Hääkuvaus on aika helppoa kun mies näyttää James Bondilta ja naisella on Kokkolan sädehtivin fotogeeni. Ainoa vaikeuttava tekijä Bondin ja fotogeenittären kuvauksissa oli kuvaajan (eli minun) hillitön raskauspahoinvointi. Yrjö jäi kuvatessa onneksi sivuosaan hääparin varastaessa shown.

Tiina ja Mikko, senkin onnekkaat rontit! Ihanaa, että löysitte toisenne!

Muuten kuuluu poks

"Kulttuurin keinoin barrikadeilla", kirjoittaa Anne Saarikettu tämän päivän Keskipohjanmaassa. Upea juttu, että opiskelijoiden tempaus taideopetuksen puolesta kiinnitti myös median huomion.

Tajusin tuossa, että jos opiskelupaikkoja oltaisiin seitsemän vuotta sitten vähennetty 41%:lla, en olisi minäkään välttämättä saanut koulutustani. Mitä minä sitten tekisin? Ainakin olisin onneton ja turhautunut. 

Pikku tyttöni aina joskus käskee minun olla laulamatta. Tuolloin vastaan että "äidin on pakko, muuten kuuluu poks". Sama juttu on kaiken luomisen ja itseilmaisun kanssa. Muuten kuuluu poks. 

Vaikka taiteen tekeminen on tietenkin tärkeää taiteilijalle itselleen, ei pidä unohtaa taiteen tärkeyttä koko yhteiskunnalle. En jaksanut edellisessä kirjoituksessa edes aloittaa tätä aihetta, sillä pidän sitä itsestäänselvyytenä. Keskipohjanmaan jutussa teatteri-ilmaisun opiskelija Miia Säppi kuitenkin asiallisesti muistuttaa, kuinka hänenkin ammattinimikkeensä pitää sisällään myös hyvinvoinnin moniosaajan. "Koulutukseen liittyy paljon osallistavaa teatteria päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa, maahanmuuttajatyössä sekä peruskoulussa", kirjoittaa Saarikettu. Yleensä taiteella on siis tarkoituksensa ja kohteensa. Ja usein myös hyötynsä.

Kuva: Clas-Olav Slotte

Kuvassa meidän Pihla-tyttö, Elina Salmi sekä minä synnyttämässä Anni Paalasta.

Silmätulehduksia ja Supernaapureita

Kaksi kokonaista viikkoa vietetty lapsen kanssa kotosalla potien ikuisuusflunssaa. Silmätulehduskaan ei tunnu menevän millään ohi. Sitkein tautisyksy aikoihin.
Blogia olen saanut vain haaveilla päivitteleväni. Pikkukakkosen ja päiväunien  ajan olen vääntänyt (oikeita) hommia koneella.

Näinä ankeina aikoina* meidän elämäämme ovat sulostuttaneet suht´ tuoreet Supernaapurit (miehen lanseeraama termi). Supernaapurit tuovat suklaata ja puolukoita kun tietävät että olen surullinen, sekä soittavat meidät mukaan kun ovat menossa leikkipuistoon. Supernaapurit myöskin pyytävät meitä ruokkimaan kanansa viikonlopun yli kun ovat reissussa. Tästä hillittömästä vaivannäöstä saimme palkkioksi lainaan maailman mahtavimman Supernaapureiden Superkoiran.

Tappi -niminen Supermäyräkoira on todellinen terapiaeläin. Viisas ja hyväluontoinen. Pitää lapsista. Pitää myös aikuisista. Pitää varmaan kaikesta. Ja minä pidän Tapista. Ja meidän Supernaapureista.

Terkkuja pellon toiselle puolelle!

*Nyt elämä on kyllä taas hienoa. Todelliset ankeudet on selätetty. Yksi silmätulehdus ei tunnu enää missään.

Messubeibe

Kiireinen messuemäntä Tiina tuli maalle hengähtämään hetkeksi. Hengähdyksen ohessa funtsailimme uutta ilmettä Kokkolan asuntomessujen messuemännälle. Tiina alkoi muun emännöimisen ohessa pitää myös messuemännän blogia ja toivoi uuteen blogiinsa uutta kuvitusta.
Ideoinnissa tartuimme yllättäen emäntäteemaan. Lehmät olivat jo siirtyneet takapihalta navetan puolelle, joten päätimme luottaa klassikkoon; ihminen valkoisella taustalla. Eikä mikä tahansa ihminen, vaan aito fiftaribeibe-emäntä!

Tällä beibellä on kaikki Baseballsien julkaisut.

Meillä oli pieni assari.

Ja alla vielä valmis duuni.

Pitäisiköhän ryhtyä fiftaribeibeksi? Jarruna ajatukselle toimii erään läheisen ihmisen sanat, joiden mukaan näytän punatuissa huulissa hullulta kissanaiselta. Hmm.

Rakastunut Tiina tanssii

Yllä näkyvät kuvat on otettu rankan polttari-illan jälkeisenä aamuna. Kyllä onni ja rakkaus saa ihmisen hehkumaan. Tsekatkaa tuo katse. Tinde, sinulla on fotogeeni! (Ja ne kauniit ystävät.)

Naked ja ylpeä siitä

Tein viimeviikolla chicagolaisen koulureissun ohessa pikavisiitin Helsinkiin. Helsingissä tein huomion, että olen totaalisesti tippunut kärryiltä, voi jävla pönde Käläviä! Helsinkiläisille ystävilleni syntyy lapsia, he pariutuvat, etenevät urallaan ja perustavat designkauppoja. Minä en ole paikalla todistamassa mitään näistä tapahtumista. Käyn vain välillä etelässä sivistämässä itseäni, jotta voin taas pudota kelkasta.

Yksi reissun kohokohdista oli yllärivisiitti ystäväni ja entisen kämppikseni Noran uuteen kauppaan. Tämä rohkea nainen perusti Naked -nimisen kauniin designmyymälän parisen viikkoa sitten Punavuoreen Iso Roballe. Nakedissa myydään nuorten suunnittelijoiden tekemiä koruja ja vaatteita. Taidetta taisi myös olla saatavilla.

Minä annoin kodin You Complete Me: n sulkakorulle, joka huusi nimeäni kaupan pöydällä.

Nora lupasi raahata Nakediin sohvan, laittaa kahvinkeittimen seinään ja keväämmällä avata terassin liikkeen ulkopuolelle. Hyvä asiakas saattaa kahvin ja kauniiden asioiden lisäksi saada myös halin. Minä olin onnekas ja sain viisi.

Menkää ja auttakaa tämä ihana nainen yrittäjyyden alkuun! Osoite on Iso Roobertinkatu 42, Helsinki.

Tässä vielä linkki Nakedin sivuille: http://www.nakedhelsinki.com/

Ja nykyään kaikesta voi tykätä myös facebookissa: naks naks.

Norsunluunokkainen tikka

Kerroin jokin aika sitten mystisistä tikka-kuvauksista Ellu Myyn ja Satu-tikan kanssa. Nyt sain viimein Ellulta eli ylipomolta luvan avautua asiasta lisää.

Ellu eli Elina Salmi työstää tällä hetkellä omaa ohjaustaan koulussaan ammattikorkean teatteri-ilmaisun ohjaaja-linjalla. Tekstiksi Ellu eli pikkusisko valitsi Terhi Kokkosen moniuloitteisen näytelmän Norsunluunokkainen tikka. Teksti on amatöörin silmin ohjaajan unelma. Aiheen voi käsittää myös hyvin konkreettisesti, mutta mielestäni tekstin voima piilee metaforissa. Tällöin ohjaaja voi rakentaa näytelmän visuaalisesti täysin sen mukaan, miten hän tekstin tulkitsee.
Tärkeitä teemoja Norsunluunokkaisessa tikassa ovat vapaus, luonto ja luonnon tuhoavat ihmiset, sekä klassikko; onneton rakkaus.

Kävin eilen kuvaamassa Satu-tikkaa julistetta varten. Alan olla aika vakuuttunut siitä, että Satu on Kokkolan kauneimpia ihmisiä. Ja ehdottomasti paras tikka!

Ohjaaja-Ellu korjailee tikan pyrstöä. Tikka keskittyy olemaan hyljätty ja tuima.

Ellu eli söpönapa on ehkä nöyrin ohjaaja mitä olen tavannut. Kun kuvailimme tikkaa, Ellu eli ankkasuu kysyi, saako hän ehdottaa tikalle eri asentoa. Ei ohjaajan tarvitsisi kysyä lupaa ohjaamiseen! Eivätkö ohjaajat ole yleensä ihmisjyriä, jotka runnovat näkemyksensä läpi keinolla millä hyvänsä? Kiltteys kyllä tehoaa ainakin minuun paremmin ja sulattaa samalla sydämet.

Kiltit taiteilijat.

Satu-tikka ja bongari.

Tässä vielä valmis juliste!

Näytelmässä on nähtävissä myös minun tekemäni videopätkät. Odotan innolla lopputulosta! Menkää katsomaan Norsunluunokkainen tikka! Siitä tulee hieno, Ellu eli vastavoimakas osaa ja kykenee!

Vastavoimaa ja vastapalveluksia

Valokuvaaja on kätevä puoliso! Etenkin kaikkien bändi-ihmisten kannattaisi laittaa hynttyyt yhteen valokuvaajan kanssa. Hyväntekijä ja sen auttava käsi (sekä canon) ovat aina lähellä muutamaa bändikuvaa varten. Keikoillakin valokuvaajapuoliso voi räpsiä kuvia. On siitä vain enemmän hyötyä kuin perusbändäristä.
Kotona bändipuoliso voi vastapalvelukseksi vaikkapa näppäillä valokuvaajapuolisolle bassosoolon itse kirjoittamastaan rakkauslaulusta. Ja onko aidompaa rakkaudentunnustusta kuin kiitokset levyn bookletissa?

Kaikesta sarkasmista huolimatta olen ainoastaan onnellinen, että saan tehdä yhteistyötä rakkaan bändipuolisoni kanssa. Kyse ei ole hyväksikäytöstä, vaan luottamuksesta. Meillä on myös oikesti kivaa kun työskentelemme yhdessä.

Koko suhteemme ajan olen auttanut bändipuolisoani visuaalisten seikkojen kanssa. Olen yrittänyt johdattaa häntä ulos synkästä hevikorvesta hieman aukeammille maille. Se, että hevi-irvistyksestä on osin luovuttu, on iso askel.

Viimeisin tehtävänanto bändipuolisoltani oli "tee meille musiikkivideo".
Aivomyrskyilimme yhdessä. Visiomme videosta kävivät heti yksiin.
Biisi johon video tehtiin inspiroi minua suuresti ja uskoin todella sen sanomaan ja musiikkiin. Halusin tehdä kappaleeseen rehellisen ja toivoa herättävän videon.

Lopputuloksesta tuli mielestäni onnistunut. Video on luonnollinen, uskottava ja lämminhenkinen. Sitä on myös helppo katsoa. Uskon, että kenenkään ei tarvitse hirveästi hävetä puolestamme videota katsoessaan.

Nyt riittää kehuminen. Taputan itseäni vielä olalle. Kas noin.

Tsekidaut evribadi! Ja tsekatkaa myös maailman ihanin Ellu, eli Elina Salmi!
Kliksauta, olen linkki!

Pitkä videoviikonloppu

Vietin viime viikonlopun todella tiiviisti Ellun kanssa. Ja vielä maanantain päälle. Viime päivät ovat pitäneet sisällään tanssia ja salaisia videoprojekteja. Sunnuntain vietimme Ellun ja erään kälviäläisen heebon kanssa studiossa tanssien ja tuoleja viskoen. Otin Ellusta ja kälviäläisestä muistoksi kuvan jossa he poseeraavat jumppapallon kanssa, mutta poistin kuvan vahingossa. Harmi, sillä kuvasta olisi käynyt ilmi kuinka absurdi meininki meillä oli. Palaan asiaan, kun valmis materiaali julkaistaan.

Absurdista meiningistä päästään täysin vinksahtaneeseen menoon. Maanantaina kahvittelimme meillä Ellun ja "tikan" kanssa.

Kävimme myös vähän kuvailemassa luontokuvia tästä sukupuuttoon kuolevasta tikkalajista. 

Tekniikka ikävä kyllä petti jälleen kerran, mutta tällä kertaa näkemys korvasi (kuvan)laadun. Kahden videokameran tiltattua yhtä aikaa, päädyimme varastamaan anoppini pokkarikameran ja hoitamaan homman loppuun sillä. Onneksi "tikkamme" oli niin loistava, että katsoja tuskin keskittyy laskemaan pikseleitä.

En raota salaisuuksien verhoa yhtään enempää. Joku pian suuttuu. 

Palaan myöskin Elluun ja "tikkaan" myöhemmin.

Lost in translation

Se, että saan ilmaista itseäni on minulle elinehto. Se, että saan jakaa tämän elinehdon ihanien, samanhenkisten ihmisten kanssa on kertakaikkisen huikeaa.

Nykytanssiryhmämme Uusi täytti juuri vuoden. Olimme Tiinan kanssa unelmoineet tanssiryhmän uudelleenkokoamisesta jo jonkin aikaa, mutta aina oli jotain tekosyitä jotka estivät tämän.
Viime vuoden tammikuussa jotain omituista tapahtui. Sain tarmonpuuskan ja aloin värvätä ihmisiä liittymään uuteen nykytanssiryhmääni. Kiinteä porukka löytyi kevään aikana. Ystävystyimme, pidimme saunailtoja, ohjasimme toinen toisiamme ja teimme jopa koreografian. Saimme puolessa vuodessa aikaiseksi valmiin esityksen jossa käytettiin videokuvaa.
Syksyllä 2010 tartuimme Tiinan ideaan ja aloimme työstää sukupuolirooleja käsittelevää koreografiaa. Tästä syntyi "der, die, das".

Kyllä me hetken mietimme, ennen kuin päätimme osallistua Oulun ryhmätanssikilpailuihin. "Voidaanks me oikeesti?"
Voimisteluhan on tällä hetkellä kuumaa kamaa, nykytanssi taas ei. Ei ainakaan sellainen koreografia, joka alkaa repliikillä: "Olen minä syönyt naisen lihaa ennenkin, oi kyllä! Se oli käärittynä tortillaan ja maistui murealta kuin nuori porsas."
Sijoituimme sarjassamme kolmanneksi, heti wagawaga-vauvojen ja mustekalaksi naamioiduilla pyörätuoleilla liikkuvien merirosvojen jälkeen. Päihitimme kuitenkin "Porkkanavarkaat" (taaperot jänisasuissa). Ai niin, osallistujia oli sarjassamme neljä.

Harvoin olen tuntenut itseäni niin eksyneeksi ja noloksi, kuin silloin lavalla kumartuessani, kun minulle pujotettiin pronssimitali kaulaan. Nolous muuttui turhautuneisuudeksi, kun Eila Pohjosen "taidepalkinto" luovutettiin eräälle voimisteluryhmälle. Tämän ryhmän tytöt ovat lajissaan todella taitavia, mutta kovin suurta taiteellista arvoa esityksellä ei mielestäni ollut.

Automatka kisojen jälkeen Oulusta Kokkolaan oli hervoton. Viisi naista henkilöautossa kaikkensa antaneena, nöyryytettynä, onnellisena, nälkäisenä, vihaisena, väsyneenä... Sille matkalle mahtui koko tuntojen kirjo. Lopulta aloimme nimetä toisiamme uudestaan. Teemat vaihtelivat navan alapuolelta konditoriaan. Parhaimmistoon kuului kuitenkin ryhmämme uusi nimi; Elina Pierusalo ja Rivot Reiät.
Pahoitteluni. Olimme aika väsyneitä.

Mietimme myös tanssiryhmämme tulevaisuutta. Millaisen koreografian teemme seuraavaksi? Kevyempää ja helpommin nieltävää? Vai tatuoimmeko jo saadun friikin leiman otsiimme lopullisesti? Taisimme päätyä ainakin hennatatuointiin.

Kisoista en enää tiedä. Tuntuu, että jäimme viime lauantaina Oulussa täysin vaille ymmärrystä. Yleisömme ei tainnut olla siellä. Ehkä me olemme itse paras yleisömme. Teemme tätä kuitenkin kliseisesti lähinnä itsellemme. Teemme tätä kliseisesti myös siksi, koska meidän on pakko. Ja koska se on niin helvetin kivaa.

Oodi Tiinalle

Bombombola sai  Tiinan blogissa odottamatonta huomiota.


"Toinen blogipalkinto menee ihanalle ystävälleni Ullalle. Ullan
valokuva/taide/kulttuuri/ystävä -blogi Bom keskittyy Ullan valokuviin, mutta sivuaa välissä muitakin asioita. Blogi on ihan uusi niin kuin omakin blogini. Jos on olemassa sellainen asia kuin naiivistinen valokuvaus, niin Ulla edustaa tätä tyylisuuntaa. Kuvat ovat herkkiä ja taianomaisia ja koskettavia. Ullalla on oma ihana tyyli, joka poikkeaa siitä inhorealismin linjasta, jota valokuvaopiskelijat nykyään tuntuvat suosivan. Niin, ja Ulla ottaa myös meidän hääportretit!"


Haluan ehdottomasti antaa Tiinalle vastapalkinnon. Toki Tiinan blogikin on mainio, mutta ennen kaikkea haluan kehua Tiinaa. 

Tiina on rohkea nainen jolla on omia viisaita ajatuksia. Hän on elävä esimerkki siitä, kuinka voi elää järkevästi ja elämästä nauttien. 
Tiina tietää oman arvonsa, eikä murru helposti. 
Tiina on upea sekoitus kunnianhimoa ja nöyryyttä. Kauneutta ja realismia. 
Tähän tulis sydän.
Ja linkki.


Vaikka olemmekin Tiinan kanssa hyviä ystäviä, emme kehu toisiamme vain ystävyyden takia. Kauniit sanat ovat täysin vilpittömiä.

Ystäväkirja, osa 2

Ystäväkirjan toisessa osassa esittelen ihanan Päivin.

Nimesi?
-Päivi Anita Ristell


Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.
-Rakastava, empaattinen, kunnianhimoinen


Mikä olet nyt?
-Nyt olen 27-tyttö, josta on yllättäen tullut tänään kaksikuutautisen ihanan pienen tytön äiti. Olen myös aloittava valokuvataiteilija. Epävarma, stressaantunut, onnellinen, New Yorkin matkaa odottava.


Mikä sinusta tulee isona?
-Minusta tulee hieman varmempi valokuvataiteilija. Minä pysyn äitinä. Ja minusta tulee toivon mukaan tyttöystävyyden kautta vaimo jollekin ihanalle.


Mikä inspiroi sinua juuri nyt?
-Inspiraatio on hakusessa. Uusi elämä kuoleman käsittelyn jälkeen, mutta en tiedä vielä miten käsitellä aihetta. Yritän vielä työstää edellistä teostani isomman yleisön katseltavaksi.


Esikuvasi? Miksi hän?
-Thom Yorke. Koska hän tekee täydellistä musiikkia suoraan sydämeeni.


Mikä on suurin unelmasi?
-Elää pitkä, onnellinen elämä.


Tämän hetken suosikkikuvasi?
-Rakkaan ystäväni Anna Salmisalon opinnäytetyö, Onni Paloina Vedessä. Jos yksi kuva, niin intiaanikuva Annasta.
http://annasalmisalo.com/




Seuraavan linkin takaa löytyy Päivin upea työ Four Boxes Of Her.
http://www.chicago.fi/artists/ristell-paivi-anita/52.fi#1

Ystäväkirja, osa 1

Tässä osiossa esittelen (kevytmielisesti) ystäviäni ja tulevaisuudentoivoja eri taiteenaloilta.
Ensimmäisenä vuorossa Mirkka.

Nimesi?
-Mirkka Miu Kallio


Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.
-I, LOVE, YOU


Mikä olet nyt?
-Täysi maailman parhaasta keitosta (paseerattua tomaattia, kanttarelleja, kaurakermaa ja kasvisliemikuutio)


Mikä sinusta tulee isona?
-Elokuvaohjaaja


Millainen on työskentelytapasi? 
-Ryhmätyöskentelytapa


Mikä inspiroi sinua juuri nyt?
-Poika, joka leikki Göteborgin filmifestareilla manaajaa


Esikuvasi? Miksi hän?
-Jonathan Richman, joka on maailman kaunein ihminen. Tämä on helppo todeta, kun kuuntelee minkä tahansa kappaleensa.


Mikä on suurin unelmasi?
-Jens Lekmanin sanoin "I would cut of my right arm to be someones lover"


Tämän hetken suosikkikuvasi?
-http://www.youtube.com/watch?v=GQdm4RyftjM




Seuraavan linkin takaa löytää Mirkan juttuja, esimerkiksi loistavan musiikkivideon, jonka hän teki Dinosauruxia-yhtyeelle. Tsek tsek!
http://www.vimeo.com/user1471753


Kiitos Mirkka!