Voimamies

Mies marginaalista päätyi minun kuvaamanani Keskipohjanmaa-lehden pääkuvaan ja viikonvaihdesivuille avaamaan ideologiaansa. Tai lehtensä ideologiaa.
Mies marginaalista on nimeltään Kimmo Jylhämö ja hän on Voima-lehden päätoimittaja. Alla olevasta jutusta voi lukea lisää ja paljon.

Voimamies

Lattialle on läikkynyt muutakin kuin kahvia. Sen tietää kengänpohjista kuuluvasta, tahmeasti ritisevästä äänestä.
Elämme aikaa ennen joulua. Voiman toimituksessa Helsingin Sörnäisissä, Hämeentien mutkassa, on juuri vietetty pikkujouluja. Kuusi on heitetty jo pihalle.
Harventuneista neulasista voi päätellä, että suuri osa Voiman yli kahdestasadasta avustajasta on käynyt paikalla.
41-vuotias perheenisä, päätoimittaja Kimmo Jylhämö on toimituksessa poikkeuksellisesti sunnuntaina. Se on vastoin hänen ”tässä asiassa konservatiivisia” periaatteitaan.
– Oli pakko tulla hakemaan auto. Vaikka lehti on elämäntapa, on työajoista pidettävä kiinni. Nuorempana ihannoin sitä, että kaikki aika on työtä toimittajalle tai tutkijalle, mutta mielenterveyden kannalta sellainen ei ole terveellistä.

Mielenterveys tosiaan. Rivitoimittaja vastaa omista jutuistaan, mutta päätoimittaja kantaa niskassaan jokaisen kirjoituksen herättämät tunteet.
Kun lukija tarttuu puhelimeen, on kiitos harvoin ensimmäisenä mielessä. Päänupin pitää kestää.
Mainosrahoitteinen Voima on kapitalismikriittinen ja vähemmistöjen asialla oleva ilmaisjakelulehti, jonka maailmantuskaista sanomaa joko rakastetaan tai vihataan. Palautteen määrää voi vain arvailla.
– Aika vähän saan vihaviestiä. Natsit ovat muutaman kerran soitelleet. Vihamielisimmin suhtaudutaan naispuolisiin toimittajiin. Jotain sovinismia on taustalla, Jylhämö sanoo.
Yli kymmenenvuotiaan Voiman painosmäärä on noin 70 000 kappaletta. Lukijat, joita on noin 90 000, on helppo yleistää kulttuuri- ja koulutushakuisiksi cityvihreiksi.
Voiman voi poimia kainaloonsa, jos asuu kaupungissa ja liikkuu julkisilla.
Gospelbändi jämähtää hengellisiin tapahtumiin, vaikka todellinen työsarka olisi maallistuneissa kapakoissa. Vähän vastaava juttu Voimalla. Puolet lehdistä menee kolmiolle Helsinki–Tampere–Turku.
Päästääkö lehti itsensä liian helpolla levittäessään vastakulttuurisanomaansa niin sanotusti valmiille yleisölle?
– Ongelma on siinä, että meillä ei ole myytävää versiota, joka näkyisi lehtihyllyissä. Luulimme aiemmin, että Voimaa lukevat opiskelijat ja köyhät, prekariaatti, mutta lukijatutkimusten mukaan yli kolmekymmentä prosenttia tavoittamistamme ihmisistä tienaa yli 40 000 euroa vuodessa. Toistaiseksi auto- ja asuntoilmoittelijat ovat jättäneet meidät kuitenkin väliin.

Voima kääntää mainosrahoitteisen lehden idean päälaelleen. Se on kuin hevosvaunut, joita vetää kapitalismi – ja me kyydissä olijat heittelemme sitä tomaateilla.
Sanat ovat kahden vuoden takaisesta Vihreän Langan jutusta, jossa Voima Kustannus Oy:n perustajiin kuuluva ja sen toimitusjohtajana toimiva Tuomas Rantanen kärjisti, että ilmaislehdenkin lukijat maksavat kovan hinnan lukemistaan artikkeleista: he altistuvat mainoksille.
Voima kyseenalaistaa kaupallisiin tarkoituksiin luodut mielikuvat vastamainoksillaan. Kyseenalaistettujen listalle on päässyt muun muassa Stora Enson viherpesukampanja: Foolaenso – we help save the Brazilian koalas.
– Vastamainoksissammekin on ongelmallinen puoli. Vaikka irvaillaan, voi brändi saada julkisuutta, sanoo Jylhämö.
Tätä rataa: Vahva ja kesyttämätön Karju. Uusi perhekoko, huku ämpäriin (Karhu), Buhuu! Viimeiset päivät, sista dagar. Itku pitkästä ilosta – Stockcrash (Stockmann), Sademetsä, lähtee kuin palmun alta. Green die sell, täysin puhdasta ahneutta – Nest Spoil (Neste Oil).
Kuinka monta jättiläistä tai potentiaalista mainostajaa Voima on suututtanut?
– Ainakin Volvon ja Nokian. Nokialta tuli pelottelukirjekin. Sampo Pankista teimme ensin vastamainoksen, mutta myöhemmin he ostivat omaa mainostilaa. Vähän sama tapaus erään matkatoimiston kanssa. Ensin he eivät pitäneet tavastamme tehdä journalismia. Muutaman kuukauden kuluttua he muuttivat mielensä.

Jylhämö ei pidä sanasta vaihtoehtomedia. Lukijoita on jo niin paljon. Mieluummin hän puhuisi täydentävästä mediasta.
– Olemme siinä mielessä jotain Magneettimediaa tylsempi vaihtoehto, että arvomme ovat perinteisessä journalismissa. Faktat tarkistetaan, emme fuulaa. Joissakin Magneetin jutuissa on järkeä, mutta osa sisällöstä vetää pohjan kaikelta.
Jylhämö myöntää, että toimitukselle on hirveän työlästä lähteä selvittelemään ulkopuolisten tekemiä juttuja. Voiman historian aikana kaksi avustajaa on jäänyt kiinni tekaistusta jutusta.
– Lähtökohtamme on erilainen kuin journalismissa yleensä. Meille on hyvä, jos kirjoittaja seuraa asiaansa ruohonjuuritasolta, on siinä sisällä. Jutuissamme myös ilmoitetaan, mistä perspektiivistä asiaa on käsitelty. Se on eräänlaista subjektiivista objektiivisuutta, joka avaa tekstin kritiikille. Tärkeimmät juttumme tulevat talon ulkopuolelta.
Verkkolehti Fifiä ja Voimaa julkaisevan Voima Kustannus Oy:n liikevaihto on noin 600 000 euroa. Palkkalistoilla on yhdeksän ihmistä. Avustajia on satoja.
Jylhämön haastattelua edeltävänä iltana törmään muun muassa Imageen ja Nyt-liitteeseen kirjoittavaan freelanceriin. Hän haluaa tietää, miksi orjatyövoimaa vastustava lehti maksaa avustajilleen huonosti.
Palkkiot ovat ”maakuntalehtitasoa”, sanoo Jylhämö.
– Juttupalkkiot ovat 50–400 euroa, kuvasta viisikymmentä. Kaikki jäljelle jäävä menee lehden kehittämiseen. Jutut vaativat paljon editointia, sillä kirjoituksia tilataan paljon aktivisteilta ja tutkijoilta. Joskus olen nihilistisesti ajatellut, olisiko parempi, jos meitä ei olisi. Tajuaisivatko ihmiset sitten vaatia päälehdiltään enemmän?
Tilaajia Voimalla on vain noin puolitoistatuhatta. Tilausmaksujen arvonlisäveron nostaminen saa Jylhämöltä silti tylyn tuomion.
– Nyt oli ehkä kreisein hetki horjuttaa luottamusta hyvin toimivaan lukijainstituutioon. Eliitistä en ole huolestunut, mutta mitä syvällinen lukeminen tarkoittaa koko kansalle? Iltapäivälehdet eivät riitä, eikä netti, jos ei ole päämääriä ja taitoja penkoa asioita. Huono-osaisten osuus kasvaa.

Voima Kustannuksen osakkaina ovat Suomen Rauhanpuolustajat, Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät sekä Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori, entinen toimittaja Heikki Hiilamo.
Jylhämö ei ollut mukana sillä Viron-risteilyllä kesällä vuonna 1999, kun lehti ideoitiin aluilleen.
– Lehti perustettiin rauhanliikkeen ja uuden aktivistiporukan ympärille. Pienistä ja pienten piirien kulttuurilehdistä tähdättiin kohti Nyt-liitteen suuntaista, mainosrahoitteista isoa lehteä. Tavoitteena oli alusta asti toimia yhteiskunnan tavoilla, emme ole anoneet polvillamme tukea valtiolta. Yhdenkään liikkeen asiaa ei lähdetty ajamaan, sanoo Jylhämö.
Hän on työskennellyt Voiman päätoimittajana vuodesta 2004. ”Perustasoltaan” Jylhämö pitää suomalaista ja pohjoismaista journalismia korkeatasoisempana kuin missään muualla.
– Asioista aiempaa kriittisemmin kirjoittavalle lehdelle oli silti selvä tilaus.
Yksi asia on kuitenkin rempallaan. Jylhämön mukaan EU-journalismin taso on alkanut parantua vasta tänä vuonna.
– Haasteet tavallaan ymmärtää, kun on 27 maata, jotka eivät ole tiukassa yhteydessä kansoihinsa, päättämässä yhteisistä asioista. Niiden ympärillä ovat lobbausjärjestöt, kansalaisjärjestöt ja byrokratia, jotka ikään kuin viestivät keskenään. EU:n valta nousee, mutta journalistien määrä laskee. Ainoat lehdet, jotka seuraavat tiiviisti asioita, ovat Financial Times ja The Economist, mutta nekin ovat sitoutuneet tietynlaisen talouspoliittisen eliitin etujen ajamiseen. Komission omat julkaisut taas ovat naurettavaa propagandaa. EU:n ongelma on siinä, että siltä puuttuu niin sanotusti kansalta saatu oikeutus.

”Voima on vaaraksi vain umpimielisille”, nauraa Jylhämö. Hänen yksi peruslähtökohtansa on vaatimattomasti muuttaa maailmaa.
– Haemme peruskahvoja ja kulmia. Totta kai kärjistetään ja yksinkertaistetaan, mutta kyllä monimutkaisiin asioihin pitää hakea selkeitä näkemyksiä. Esimerkiksi kuntauudistukseen ja palveluiden yksityistämiseen en usko lainkaan. Ei ole yhtään maata, jossa sellainen olisi tuottanut selkeästi säästöjä.
Voiman merkittävimpiin uutisvoittoihin kuuluu Nokia Siemens Networksin Iranin-kauppojen nostaminen julkisuuteen. NSN joutui myöntämään, että sen myymää teknologiaa oli käytetty toisinajattelijoiden jahtaamiseen.
”Vaietuista jutuista” Jylhämö muistelee mielellään myös Säteilyturvakeskuksen Chile-seikkailuja.
– Kerroimme, kuinka STUK oli lobbaamassa ydinvoimaa Chileen, maahan, jossa on maanjäristyksiä ja vulkaanista toimintaa.
Ydinvoima on Suomessa ”kummallisessa suojeluksessa”.
– Valtalehdistö on miltei poikkeuksetta ydinvoimamyönteistä. En tajua, miksi keskustaministerit kusivat päin maaseutua, vaikka maaseudulla olisi energiapotentiaalia esimerkiksi tuulivoiman ja biojätteiden puolella.
Rankkojen ja raskassoutuisten teemojen kanssa on jaksettava elää. Voiman lääkkeenä on huumori. Se näkyy ulkoasussa ja kuvituksessa, mikä on kaukana paatoksellisesta sormenheristelystä.
Vuoden toiseksi viimeisen numeron kannessa on ”puita halaileva kommarihomo”. Voiman tilalla lukee Voivoi.
– Perustuska on se, joka saa pohtimaan. Eihän kaikki maailmassa ihan nappiin mene, mutta tässä työssä on oltava vahva kyky siirtyä asiasta toiseen. Jos jää pohtimaan, vievät asiat mukanaan. On minua politiikkaankin kysytty, mutta toistaiseksi sopivaa puoluetta ei ole löytynyt.

Ihmisten tavat ajatella ja katsoa maailmaa voi jakaa eräänlaisiin asennepaketteihin. Paketit ovat sitä ennalta-arvattavampia ja kovaäänisempiä, mitä lähemmäksi äärilaitoja ne sijoittuvat.
Ydinvoimamyönteisyys sekä eettisen ja ympäristöystävällisen ruokavalion väheksyminen ja äärimmilleen vietynä ihmisten yhdenvertaisuuden kyseenalaistaminen, muukalaispelko ja puhdas rasismi löytyvät usein samasta paketista.
Toisella laidalla voi törmätä vaikka siihen puita halailevaan kommarihomoon, kärjistettyyn stereotyyppiin, joka ei äänestä kokoomusta ja joka lukee Voimaa.
– Saan palautetta sellaisiltakin, jotka eivät seuraa lehteämme. Vaikka näkemyksiämme ei allekirjoitettaisikaan, voi erilainen lähestymistapamme saada kiitosta tyyliin ”ai tällaistakin tehdään”.
Jylhämön mukaan ihmiset jakautuvat melko tasan kahtia.
– Toiset vain hakeutuvat kohti standardia ja vallalla olevaa. Muutosvastaisille uusi ei edusta sitä turvallista, mikä on juntattu perustajuntaan. Mutta ollaksemme maa, jossa on käyty verinen sisällissota, elämme rauhaisasti.
Voiman voi ilman muuta niputtaa vasemmalle, vaikka Jylhämö ilmoittaakin, ettei hän henkilökohtaisesti istu perinteiseen vasemmistolaiseen ”pirtaan”. Hän muun muassa asuu ”porvaritalossa” Nurmijärvellä, yhdessä pääkaupunkiseudun kehyskunnista.
– Vasemmistolaisuudessa on perinne, että asioita katsotaan alhaalta ylös. Tehtävämme ei ole parantaa niiden oloja, joilla menee jo valmiiksi hyvin, vaan tasapainottaa tilannetta. Oikeistolainen tapa tehdä hyväntekeväisyyttä taas on sellainen, jossa rikas määrää, mitä varoilla tehdään. Kun peruskysymyksiin mennään, me olemme pienen ihmisen puolella.

Tampereelta kotoisin oleva Jylhämö on opiskellut filosofiaa ja tiedotusoppia. Väitöskirjan hän sai melkein valmiiksi, kunnes tuli halu päästä pois yliopistomaailmasta.
– Ärsyttävintä nykyisessä duunissani on, että aikaa omien juttujen kirjoittamiselle jää liian vähän. Pyrinkin käyttämään puhelinta mahdollisimman vähän.
Jylhämö uskoo, että Voima on tulevaisuudessakin se ritisevä ja tahmea läikkä lattialla, joka hidastaa isokenkäisten kulkua ja kääntää katseen sinne, mistä heikoimmat eivät yksin saisi asioitaan päivänvaloon.
– On meitä yritetty ostaa, mutta emme ole halunneet muuttaa tapaamme toimia. Eikä tästä valtavaa taloudellista korvausta odoteta missään vaiheessa.

Jouni Nikula, teksti
Ulla Nikula, kuva