Tein sen!

Hahaa! Nyt se on tehty! Teosanalyysi, joka olisi pitänyt palauttaa kuutisen vuotta sitten. En käyttänyt sen aktiiviseen tekemiseen suositusten mukaista kahta viikkoa, mutta eikö kuusi vuotta harrasta pohjatyötä olekin aika kunnioitettava määrä? 

Sen kunniaksi, tehdään tästäkin julkista.


Kuvan teoksesta löytää kun googlettaa esimerkiksi "Gustav Klimt, the Kiss".

SUUDELMA, GUSTAV KLIMT

         

 “Minulla ei ole sanomisen lahjaa, ei puhutun eikä kirjoitetun, ei varsinkaan silloin jos minun pitää sanoa jotain itsestäni tai työstäni… Sen joka haluaa tietää jotain minusta – taiteilijana, koska ainostaan se on merkityksellistä – täytyy katsoa tarkkaan taulujani ja pyrkiä löytämään niistä se, mitä olen ja mitä haluan tehdä.”

-Gustav Klimt

        

        

DESKRIPTIO

Suudelman on maalannut itävaltalainen symbolisti Gustav Klimt vuosina 1907-1909. Teos on öljymaalaus kankaalle kokoa180x180 cm. Maalauksessa on käytetty myös lehtikultaa.

Suudelma on toteutettu osin erittäin yksityiskohtaisesti kun                   taas kultainen tausta on maalattu vaapaammalla kädellä. Teoksessa olevien hahmojen ihoääriviivat on työstetty ikääkuin piirtäen selkeää viivaa. Valon suuntaa on Suudelmassa vaikea havaita. Tämä tekeekin maalauksesta hieman kaksiuloitteisen. Varjostuksia on käytetty hienovaraisesti vain pienissä kohdissa ihoa. Vastavärejä (punainen/vihreä ja violetti/keltainen) on käytetty kuvassa olevan naisen vaatetuksessa sekä alaosan kukkaisessa nurmessa. Kuvan pääasiallisen tunnelman värien osalta luo kuitenkin kultainen loisto ja kimmellys.

Suudelma esittää miestä ja naista. He ovat polvillaan kukkaniityllä. Mies pitää naisen kasvoista kiinni ja suutelee tätä. Naisen oikea käsi on kietoutunut miehen kaulan ympärille ja vasen käsi pitää miehen oikeasta kädestä kiinni, mutta hänen päänsä roikkuu ääriasennossa kasvot miehestä poispäin käännettynä. Naisen silmät ovat suljettuina ja ilme levollinen. Miehen kasvoja ei näy.

Tila jossa pariskunta on, on määrittelemättömissä. Heitä ei voi sijoittaa mihinkään aikaan eikä paikkaan.

Kukkaniitty jolle mies ja nainen on sijoitettu  loppuu naisen jalkojen kohdalla ja muuttuu jyrkänteeksi. Naisen varpaat ovat jo jyrkänteen ulkopuolella.

Vaatteet ovat pelkkä muoto joissa on miehen kohdalla koristeena palkkeja ja naisen kohdalla ympyröitä ja soikioita. Vaatteet jatkuvat miehen ja naisen päiden ympärille kuin kultaisena sädekehänä.

Tausta on kultainen epätila.

Pariskunta on sijoitettu maalauksen keskelle.

Teos sijaitsee nykyään Österreichische Galeriessa, Wienissä.

NAINEN HEITTÄYTYJÄNÄ

Gustav Klimtin Suudelma kuvaa kauniisti sitä hetkeä kun tunne vie mukanansa. Mies on kuvassa selkeästi vahvempi osapuoli, se joka vie tapahtumaa eteenpäin. Nainen taas on heittäytynyt, antautunut täysin tunteen vietäväksi.

Miehen kasvoja ei näy, joten hän jää tuntemattomaksi. Mies on suurempi, selkeästi voimakkaampi ja tummempi kuin nainen. Mies pitelee naisen päätä käsissään ja suutelee naista. Ote näyttää tiukalta, kuin nainen ei pääsisi miehen käsistä pois vaikka haluaisi. Mies keskittyy selkeästi enemmän toimintaan kuin tunteeseen. Ainakaan tunne ei välity katsojalle. Miehen asentoa voisi kuvailla jopa jähmeäksi.

Naisen elekieli on vastakohta miehen elekielelle. Jokaisesta nivelestä löytyy kulma; rakkauden tunne kipristää sormet ja varpaatkin kippuralle. Olkapää on kohotettu, ikäänkuin nainen pääsisi niin lähemmäksi miestä. Samalla ´nainen näyttää äärimmäisen rentoutuneelta; pää roikkuu miehen käsissä vailla kontrollia. Naisen kasvot ovat katsojaan pain, jolloin naisen tunne on vieläkin julkisempi. Posket punottavat, silmät ovat suljettuina ja ilme on levollinen. Naisen on selkeästi hyvä olla miehen syleilyssä.

Kuitenkin, kuvaa katsoessa herää kysymys; entä jos naisen elekieli viestiikin päinvastaista? Jos hän haluisikin paeta paikalta, mutta miehen voimakas ote tekeekin sen mahdottomaksi? Jos poispäin käännetty pää ja jännitetyt jäsenet kuvastavatkin torjumista?

Naisen tunteiden tulkinta on siis moniuloitteista, kuten oikeassakin elämässä. Nainen voi antaa ristiriitaisia viestejä tunteistaan ja haluistaan ja toimintaan keskittyvä mies yrittää pitää ohjat käsissään, selvitä naisen selittämättömistä kerroksista.

Miehen ja naisen erot näkyvät myös vaatetuksen symboleista. Vaikka vaate on vain yksi muoto joka ympäröi pariskunnan, on vaatteen koristelu erilainen miehen ja naisen kohdalla.

Miehen vaatteessa on selkeitä suorakaiteen muotoisia palkkeja; mustia, harmaita, ja hieman valkoisia ja kultaisia. Palkkeja voisi pitää eräänlaisina fallossymboleina. 

Naisen vaatetuksessa taas on soikiota, ympyröitä ja kukkia. Koristelu on rönsyilevämpää kuin miehellä. Värit symboleihin tulevat osaksi maalauksen alaosan kukista. Naisen vaatteesta lähtee myös versoja, joissa on pieniä kultaisia kolmioita. Symboleita, jotka löytyvät naisen vaatetuksesta voisi pitää fallossymbolin vastineina, naisen hedelmällisyyden symboleina. Versoissa esiintyvä kolmio on selkeä symboli naiseudelle. Näin naiseus ikäänkuin huokuu maalauksen naisesta. 

Naiseus sitoo naisen kiinni maahan.

Maalauksessa naisen puolella oleva jyrkänne tuo teokseen oman jännityksensä. Tunnelma olisi varmasti toisenlainen, jos maa olisi tasainen. Merkityksellistä on se, että jyrkänne on nimenomaan naisen puolella. Nainen on häilyvä ja tunteikas, varpaat jo tasaisen maan tuolla puolen. Onko nainen lopulta putoamassa? Pettääkö maa hänen altaan? Niin voi käydä jos hän heittäytyy tunteeseen kokonaan.

Mutta mihin nainen putoaisi? Oikeastaan en usko että voisi puhua edes putoamisesta. Luultavasti nainen jäisi leijumaan tuohon kultaiseen epätilaan.

Mitäköhän tuolloin tapahtuisi miehelle? Maa on hänen puolellaan tasaista. Miehen jalkoja ei näy, joten ehkäpä ne ovat juurtuneet maahan. Mies ei myöskään paljasta katsojalle henkilöllisyyttään, joten hän ei luultavasti laita itseään likoon naisen lailla. Ottaen huomioon myös miehen jähmeän elekielen, mies saattaisi lopulta jäädä tukevasti maan pinnalle naisen heittäydyttyä.

Onko mies siis vain perinteinen hurmuri, naistenmies joka käyttää hyväkseen naisen selkästi herkkää ja haurasta olemusta?

NAISEN ALLEGORIA

Gustav Klimt ei peitellyt rakkauttaan naisiin ja naishahmojen maalaamiseen. Naisen hedelmällisyys ja kauneus merkitsi Klimtille paljon. Hän koki naisen monimuotoisuuden hyvin inspiroivana. Naisen kautta hän käsitteli elämää ja kuolemaa, toivoa ja epätoivoa.

Naiset olivat Klimtille lumoavia ihanneolentoja, lempeitä äitejä, mutta myös vaarallisia saalistajia. 

Klimtin aikalaiset ihmettelivät, kuinka karskin oloinen mies kykeni kuvaamaan niin herkästi naisellista sensuaalisuutta. Maalausten pehmeä eroottisuus oli myös naisten mieleen. Klimtillä oli harvinainen kyky kuvata naiset sellaisina, kuin naiset haluavat itsensä nähdä; hyvin luonnollisina, mutta silti lumoavan kauniina.  

Niissä harvoissa maalauksissaan joissa esiintyi mieshahmo, Klimt esitti miehen yleensä kasvottomana ja suorana, aivan kuten Suudelmassakin.

Omakuvaa Klimt ei koskaan tehnyt, sillä hän ei pitänyt itseään kiinnostavana. Johtuiko tämä siitä, että hän itse oli mies, sitä ei tiedetä.

AVANTGARDISMIN LIPUNKANTAJA

Klimt tuli aikanaan Wienissä tunnetuksi perinteikkään ja ”virallisen” maalaustaiteen tulkitsijana. Hänen tekniset kykynsä olivat omaa luokkaansa, mutta tyyli oli epäkiinnostava ja sovinnainen. 1890-luvun alussa Klimt alkoi löytää omaa henkilökohtaista muotokieltään. Hän sai vaikutteita impressionismista, jugendista ja itämaisesta taiteesta.

Kypsän kautensa teoksissa Klimt sulatti omaksumansa vaikutteet täysin uudeksi, omaperäiseksi tyyliksi. Suudelmassa näkyy kaikki omaksutut tyylilajit; luonnonmukaiset kasvot, mutta ylenpalttisesti koristellut pinnat.

MESTARITEOS

Toisin kuin monet muut Klimtin teokset, Suudelma sai heti valmistuttuaan ansaitsemansa arvostuksen. Maalaus tunnustettiin oitis mestariteokseksi ja Itävallan hallitus hankki sen omistukseensa.

Useita Klimtin töitä arvosteltiin kaksimielisiksi, mutta Suudelmaa ei, vaikka eroottinen lataus on maalauksessa käsinkoskelteltavissa.

Suudelman suosio voi johtua siitä, että se on hyvin tunteikas ja herättää katsojassa voimakasta positiivista väreilyä. Piilotettu eroottisuus voi toimia myös suosion lähteenä. Mestariteos usein kadottaa suuren yleisön suosion, jos sitä on nolostuttava katsoa. Liika suoruus ja alastomuus voi olla monelle katsojalle kynnys, jonka yli ei pääse tulkitsemaan teosta syvällisemmin. Suudelman kanssa tätä ongelmaa ei synny.