Kieroutuma

Miehelläni on bändi. Bändin nimi on Isäntä Meidän.
Isäntä Meidän sai yllättävää julkisuutta jääkiekon mm-kisojen kisabiisiäänestyksen myötä. Tämän yllättävän julkisuuden myötä Isäntä Meidän sai yllättävän keikan Leijonien kultajuhlassa Helsingin kauppatorilla. Paikalle oli kertynyt satatuhatta korvaparia. Ja lisäksi televisionkatselijat. Potenssilukua aikaisemmalle yleisömäärälle en uskalla edes arvailla.
Bändin pojista tuli yhtäkkiä julkisuudenhenkilöitä.

Eilen aamulla Isäntä Meidän joutui käsittelyyn radio rockin lähetyksessä. En itse kuullut lähetystä, mutta kuulin tavasta, jolla bändiä parjattiin. Lähetyksessä haukuttiin mm. yhtyeen nimi, biisit sekä poikien ulkonäkö. Lyttäämisen jälkeen lähetykseen sai soittaa ja haukkua bändiä vielä vähän lisää.
Radio rockin juontaja Jussi Heikelä keksi ottaa itseensä Isäntä Meidän biisistä "Jussi". Hän oli käsittänyt, että biisi kertoo hänestä, eikä kovin positiiviseen sävyyn. Asia on kuitenkin niin, hyvä Jussi, että mieheni ei tiedä, kuka sinä olet. Miehelläni on sen verran kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, että hän ei lähtisi suoraan ja ilman perusteita haukkumaan hänelle vieraita ihmisiä.

Mieheni sai myös puhelun radio rockin lähetyksestä Jussi-biisin tiimoilta. Haastattelun sävy oli piikittelevä, ja juontajan taka-ajatuksena oli luultavasti saada haastateltava suuttumaan. Mieheni ei kuitenkaan lähtenyt mukaan tuohon likaiseen peliin, vaan ohitti asian viileästi.

Minulla on aina ollut vaikeuksia käsittää roskamedioiden moraalia, mutta kun se osuu omalle kohdalle se tuntuu musertavalta. Kun puhutaan julkisuuden henkilöstä, kansan todellisuudentaju hämärtyy. Unohdetaan, että puhutaan inhimillisestä ihmisestä. Meissä lymyää jokin ihmeellinen ja ruma kieroutuma päästä tilaisuuden tullen puhumaan pahaa. Ehkä se lisää jonkinlaista yhteenkuuluuvuuden tunnetta, kun saa vihata jotain yhdessä. Vihantunnehan on yleensä voimakkaampi, kuin jostain pitäminen.

Roskamedioiden voima perustuu negatiivisuuteen. Negatiivisista asioista saadaan aikaiseksi lööppejä. Ja lööppejä kansa rakastaa.

On ehkä turha mainita, että saa myös olla pitämättä. Kritiikki on hyvä asia ja yksi taiteilijan tärkeimmistä työkaluista. Kritiikin avulla voimme pyrkiä parempiin suorituksiin, niin taiteessa kuin elämässäkin. Negatiivisen palautteen antamiseen tarvitaan kuitenkin jonkinlaista sivistystä, että sen voi hoitaa kunnialla. Lyttääminen muuttuu hyväksi kritiikiksi perustelujen myötä.

Myönnän, että olen itsekin sortunut musiikin suhteen jonkinasteiseen elitismiin. Musiikkityyli, jota Isäntä Meidän edustaa on itselleni aika vierasta. En ole elänyt lapsuuttani kuunnellen Iron Maidenia tai Whitesnakea, enkä ripustanut hevisankareiden kuvia huoneeni seinille. Ihmisellä on taipumus tuomita itselleen epäominaiset asiat huonoiksi. Nykyään ymmärrän, millainen rikkaus musiikillinen diversiteetti on. Kuten taiteessa yleensäkään, ei musiikissakaan ole oikeaa ja väärää.

Loppuun vielä selvitys, jos joku ihmettelee, kun puhun hevimusiikista taiteena;
Isäntä Meidän on luonut itse itsensä. He tekevät rikasta musiikkia, josta heijastuu niin ajan- kuin heidän sielunsakin kuva. Lisäksi he tekevät sen taidokkaasti. Soittajat ovat omaa luokkaansa ja laulaja, hän on elämäni kirkkain tähti.