Kävin tässä lauantai-illan ratoksi läpi kuvia viime keväältä. Omakuvaa käsittelevän lopputyön ansiosta kovalevy heitti ruudulle jos jonkinlaista kuvaa omasta naamasta. Ja käsistä. Ja jaloista ja selästä, sekä muista ruumiinosista.
Oli oikeastaan aika tervehdyttävää palata näiden kuvien äärelle. Vähän myös hymyilytti ja hekotutti.
Suurin osa lopputyötäni varten ottamista kuvista on täysin julkaisukelvottomia ja aivan liian henkilökohtaisia. Prosessissa tärkeintä olikin kameran edessä oleminen ja sen kautta voimaantuminen, ei kauniiden kuvien tuottaminen. Ne kauniit kuvat tulivat vähän niin kuin sivutuotteina. Heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti