Mutta nyt se olisi niinku siinä. Väänsin kuin väänsinkin koulu-urani purkkiin huolimatta viidensadan kilometrin välimatkasta, perheestä täällä viidensadankilometrin päässä koulusta ja raskaudesta.
Lauantai-iltana palautin viimeisen tehtävän eräälle lempeämieliselle opettajalle Lahteen. Kun sähköposti oli lähetetty, hymyilin hetken hiljaa tietokoneruutua tuijottaen. Tämän jälkeen nousin ja hain itselleni kaupasta jäätelöä ja kaksi kimppua tulppaaneja. Saunankin laitoin päälle.
Siinäpä se.
Megabailut jäävät pitämättä näin raskaana. Hymykin hyytyi maanantaina kun influenssa kaatoi sänkyyn kaksivuotiaani. Räkäinen ja kipeä arki on tällä hetkellä perheessämme enemmän pop kuin juhla.
Silti sisuksissani pörisee hykerryttävä onnen tunne kun muistan ponnistelujeni tuloksen.
Koulut käyty. Elämä saa jatkua uusine tuulineen.
Kuva ensimmäiseltä opiskeluvuodelta. Nykyään hymyilen enemmän. |
Onnitteluni! :)
VastaaPoistaOnnittelut sinnikkyydstä! Toivotaan toipumista ja hyvää loppuaraskautta sinulle.
VastaaPoistaSuperhienoa!! Hyvä ulleni! oot mun sankari <3
VastaaPoistakiitos, ihanat immeeset! :)
VastaaPoistaonnea! onnea!
VastaaPoista