perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulua

Tämän joulun tekee ainutlaatuiseksi oma kaksivuotiaani. Viime jouluna hän oli vielä liian nuori innostuakseen kuusen koristelusta tai joulupukista. 
Tänä jouluna saimme kuusta koristellessamme kokea tyttäremme silkasta innostuksen sekaisesta riemusta purkautuneen joulukuusi-laulun häpeilemättömillä tanssiliikkeillä maustettuna. 
Pelkästään joulupukista puhuminen saa hänen silmänsä tuikkimaan tähtien tavoin.

Omasta lapsuudestani alkaa olla jo niin kauan, että aitoa jouluinnostusta on vaikea saavuttaa. Mielikuvitukseni onneksi pelaa edelleen niin hyvin, että toisinaan saan hetkistä todella voimakkaita tuntemuksia. Nämä voimakkaat tuntemukset liittyvät aina lapsuuden aikaisiin tunteisiin. Elämykset koettiin lapsena paljon voimakkaampina kuin nyt aikuisena. 

Onko olemassa ikäneutraalia joulutunnelmaa? Koemmeko me aikuiset joulun aina oman lapsuutemme tai omien lastemme kautta?  




Hyvää joulua, armaat lukijat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti